Jossain vaiheessa vuotta otin puheeksi Ljunganin kalastuksen. Risto Kurppa innostui asiasta niin, että siitä lähti käyntiin projekti, jolla käytäisiin kokeilemassa syyskalastusta toisinaan melko hyväksikin tiedetyllä meritaimenjoella keski-Ruotsissa.

Risto – ruotsinkielen taitoisena – otti asiakseen hoitaa majoituksen varaamisen. Samalla hän ilmoitti varaavansa myös paikat Tallink Siljalta, Turusta Tukholmaan ja takaisin. Porukkaan ilmoittautuivat lisäksemme Pete-Jukka Rinteelä ja Tuomas Paavilainen ja niin ryhmä oli koossa. Koossa siksi, että majoitus oli varattu ainoastaan neljälle henkilölle Allsta Fiskecampista.
Jo ennen lähtöä koettiin ensimmäinen yllätys, nimittäin laivojen Buffet-ruokailujen sekä aamiaisten hinnoittelussa. Etukäteen tilattuina meno/paluu ruokailut ja aamiaiset yhteensä ”ainoastaan” 77 €. Paikalta ostettuna vielä reilun kympin enemmän, eli ei mitään ihan edullista. Mutta kun kerran matkaa tehtiin, tilattiin ruokailut ja aamiaiset. Ei ainakaan tarvitsisi nälissään kärvistellä.

 

 

Matkaan lähdettiin 9.10 siten, että Risto nouti iltapäivällä ensin minut, sitten haimme Pete-Jukan ja viimeksi Tuomaksen. Laitilassa käytiin porukalla ruokatarvikeostoksilla ja Risto haki Turusta vielä kaasupullon retkikeittimeensä. Sillä turvattiin rantakahvien satavuus perillä. Hieman ennen seitsemää olimme satamassa odottamassa laivaan ajoa, joka sekin saatiin tehdä aikanaan.
Kamat hyttiin ja syömään, oli sen illan motto, mutta kyllä syötiinkin… Hetki tutkailtiin mahat täysinä laivaa, mutta hyvissä ajoin ahtauduimme hyttiin, jota ei turhalla koolla ollut pilattu. Mahduttiin kuitenkin kun välillä hieman pujoteltiin.

Tukholmassa oli sitten viime reissuni (2010) tehty liikennejärjestelyjä satamasta ulos ajossa ja kerkisimme ajaa melkoisen matkan, ennen kuin ”pääsin kartalle”. Pohjoisen moottoritien alkupäätäkin oli muutettu, mutta hyvien opasteiden avulla niistäkin koukeroista selvittiin ja sitten päästiinkin jo kunnolla matkaan. Moottori- ja kolmikaistatietä koko matkan, joten matka joutui. Itse kaipasin Uppsalan jälkeistä ”vanhaa” reittiä, jonka varrella olisi ollut jotain muutakin katseltavaa kuin pelkkää metsää.
Muutamista jalkojen oikomistaukojen pysähdyksistä huolimatta, olimme reilun neljän tunnin ajon jälkeen Njurundabommenissa, jossa piipahdettiin pikaisesti maito-ostoksilla. Vielä auton tankkaus taajaman Statoil asemalla ja sitten kohti Allsta Fiskecampia.

Perille päästyämme isäntä ei ollut paikalla, mutta Riston soitettua hänelle kuulimme, että voisimme valita kumman tahansa alueen kahdesta mökistä. Valitsimme mielestämme suuremman, vaikka jossain vaiheessa se toinen olisi ollut ”sittenkin” isompi. Pian isäntäkin tuli paikalle ja ostimme parin vuorokauden luvat koko joen mitalle. Lupien hinta ei paljoa kassaa vajentanut, koska vuorokausi maksoi 200 Skr, eli noin parikymppiä. Saatiin myös neuvoja, mistä kannattaisi aloittaa perjantai-iltapäivällä ja miten jatkaa seuraavina päivinä.

 

 

Aloitimme – saamamme neuvon mukaan – Allstanackenissa olevan särkän sivun kalastuksen siten, että Pete-Jukka ja minä menimme suoraan sinne, mutta Risto ja Tuomas kävelivät ylävirtaan muutamat sadat metrit. Tulivat kuitenkin hekin aikanaan seuraksemme, koska ylempänä oli ollut yhtä hiljaista, kuin mitä oli meilläkin. Tuomaksen perhoon otti pienehkö harjus, mutta se pääsi takaisin kasvamaan. Kalastimme särkän sivua hämärän tuloon saakka ja siirryimme mökin lämpöön jatkamaan iltaa. Illan aikana oli nimittäin satanut jonkun verran, eikä lämmin tupailma ollut lainkaan hassumpaa. Saunaa emme lämmittäneet, vaan sen tekisimme vasta seuraavana iltana.

Lauantain heräsimme ennen kuutta – paikallista aikaa – teimme nopeasti aamupalaa ja lähdimme valon hieman lisäännyttyä kohtu Mjösund nimistä hienoa poolia. Paikka on minulle ennestään tuttu – perillekin löysimme hakematta – ja sain opastaa muille kalastus- ja kahluulinjoja päästen ”korkkaamaan” poolin. Vaan eipä siitä paljoa apua ollut. Ei tärppiäkään. Jakson tapahtumina oli Pete-Jukalla kunnollinen tärppi ja Ristolla epävarma samanlainen, eli perhon töytäisy kuten hän asian ilmaisi. Muutama kalan hyppy siellä kuitenkin nähtiin, eli joessa oli kalaa. Perhomme eivät vaan kelvanneet.
Riston keittämät rantakahvit sentään maistuivat ihan normaalilta, kuten monessa eri paikassa mm. Inarijoella on saatu todeta.
Jonkun tunnin poolia kalastettuamme lähdimme tutustumaan Västboströmmeniin, joka sekin on minulle ennestään tuttu. Rantaan päästyämme saimme todeta, että vettä voisi olla enemmänkin, mutta kopaisimme kuitenkin ne pari paikkaa, joista olen aiempina vuosina onnistunut saamaan kalan. Vaan nyt ei tärpännyt kellään. Muutama komea molskahdus kuultiin ja jokunen hyppy nähtiinkin, mutta siinä kaikki. Tosin, tyhjää parempia nekin…

 

 

Seuraavaksi nopea ruokailu mökillä ja ajatuksena käydä sen jälkeen tutustumassa Krokforseniin. Kävi kuitenkin niin, että isännän neuvomaa paikkaa ei löytynyt ja kun totesimme, että rinne on korkea ja jyrkkä, ilmoitin jääväni autoon jos muut aikovat alkaa ”vuorikauriiksi”. Hetken asiaa pohdittuamme Risto päätti kuitenkin ajaa Prästholmarnaan, jossa olisi muistini mukaan myös melkoinen kävelymatka odottamassa. Vaan eipäs ollutkaan! Soranotto alueelta on lopetettu, puomi poistettu ja autolla pääsi hurauttamaan rantaan saakka. Mukava yllätys, varmasti meille kaikille. Paikka on mitä hienoin ja kulutimme loppuillan siellä, ihastellen aika ajoin loikkivia kaloja. Mitään kalallisia kontakteja ei ollut kellään. Ainoa saatu kala jonka näimme, oli erään paikallisen virvelikalastajan saama meritaimen, jonka senkin näimme ainoastaan muovikassissa.

Illalla menimme Fiskecampin valmiiksi lämpimään saunaan, joka osoittautui lähes suomalaista vastaavaksi, tosin suihkukaapin ovet roikkuivat vähän miten sattui, mutta sai siinä sentään itsensä pestyä, suuremmin muita tiloja roiskimatta. Nimittäin, suihku- ja pukuhuone ovat samaa tilaa, eikä sekään liioilla neliöillä pilattu.
Illalla ei unta tarvinnut paljoa houkutella ja pian tasainen ”tukinsahaus” oli mökin ainoa ääni.

 

 

Sunnuntaina muut lähtivät kalaan, mutta itse aloin pikku hiljaa pakata tavaroitani, koska en enää viitsinyt lähteä ”töihin”. Lisäksi kihtikin hieman kiusasi ja keväällä revähtänyt vasemman pakaran alaosakin muistutti sekin olemassaolostaan. Kivut olivat sitä luokka, että katsoin paremmaksi olla menemättä enää viileään veteen.
Reilun parin tunnin kuluttua myös Tuomas heitti ”pyyhkeen kehään”, emmekä kovin pitkään kerinneet ottaa kuvia, kun Ristokin palasi Allstanackenin särkältä. Pete-Jukka heitti vielä jonkin aikaa kosken loppuliukua, mutta aikansa tyhjää pyydettyään lopetti hänkin.
Jäljellä ei enää ollutkaan kuin tavaroiden pakkaaminen kasseihin – omani jo olivat – kassien ja muiden varusteiden pakkaaminen autoon, jääkaapin tyhjennys ja mökin loppusiivous.
Olen matkustanut monenlaisissa porukoissa, mutta tämänkertaisesta ryhmästä on sanottava, että jokainen osallistui loppusiivoukseen jollain tavalla ja hommat jaettiin. Loistavaa porukkaa!

Majoituksesta voi kertoa, että mökissä on juuri ja juuri riittävä varustus ruoanlaittoon – mikrouuni ja kaksilevyinen miniliesi, tosin tällä kerralla sitä ei tarvittu muuhun kuin Riston makkaranpaistoon. Mukanamme oli pari laatikkoa Janssonin kiusausta, jotka tein evääksi ennen reissuun lähtöä ja ne ateriat lämpisivät mikrossa. Käytimme myös kertakäyttöastioita välttyäksemme tiskaamiselta ahtaassa minikeittiössä. Mökkeihin ei ole vesijohtoa sisälle, mutta vesi tulee toisen mökin ulkoseinään ja molemmissa on viemäri.
Selkeä puute valitsemassamme mökissä oli naulakkojen puute. Ei minkäänlaisia ”koukkuja” seinillä edes matkavaatteiden ripustamista varten. Kassit sentään sai pois jaloista, sänkyjen alle.
Alueen yhteinen (alueella oli myös matkailuautoja ja –vaunuja) sauna on kohtalaisen kelvollinen, mutta huussi on kuuleman mukaan kammottava, ei muuten mutta hajultaan. Syöty ruoka putoaa putkea pitkin jonkinlaiseen säiliöön, eikä minkäänlaista kuiviketta tai muuta hajunpoistoa käytetä. Ilmeisesti jokin ruotsalainen erikoisuus? Itse en mokomassa ”haisulassa” edes käynyt, vaan kävin WC:ssä muualla aina kun siihen oli tilaisuus.

 

 

Poolit joita kalastimme olivat jokainen hienoja. Hieman erilaisia virtaamaltaan, mutta kuitenkin niin syviä, että upposiimojen käyttäminen oli mielestämme tarpeen. Harjuksia yritimme pikkuongilla Mjösundista Tuomaksen kanssa, mutta paria pikku tärppiä lukuun ottamatta niitäkään ei noussut.
Lieneekö kalojen ottihaluttomuuteen syynä hämärähköt päivät, kiire kutupaikoille, kuun asento tai jokin muu syy, ei meille selvinnyt. Se selvisi, ettei ottanut!
Perhoina tuli kokeiltua melkoinen määrä eri värisiä ja hieman eri näköisiäkin sidoksia, mutta sitä ”oikeaa” ei vaan tällä kertaa löytynyt.
Joidenkin joen poolien – joilla emme tällä kerralla käyneet – tavoittaminen vaatinee hyvää kuntoa ja vahvoja jalkoja, mutta kun Ljunganilla muutaman kerran vielä käymme, eiköhän niillekin löytyne helppokulkuisempia reittejä.

Paluumatkaan varasimme niin paljon aikaa, että ehdimme pitää kunnon kahvitauon Tönnebrossa, jossa kahvi oli ruotsalaiseksi erinomaista.
Kävimme myös tutustumassa Dal-joen kalastukseen, mikä sekin herätti matkakumppaneissani kiinnostusta käydä kokeilemassa jokea jossain vaiheessa. Kenties sellainenkin matka tullaan toteuttamaan tulevaisuudessa.
Dal-joelle mennessä koukkasimme Älvkarlebyn tien risteyksessä Dragon Gateen. Ihmeellinen ja hieno kiinalainen rakennelma, jossa avoinna siellä käydessämme oli ainoastaan ravintola. Kylttien mukaan valmiina oli myös museo, mutta auki se ei ollut. Alueen rakentaminen on aloitettu 2004, koska vaan lie lopullisesti valmis. Mutta hitaasti ilmeisesti hyvä tulee. Muistelen, että suunnilleen samalla paikalla olisi joskus takavuosina ollut hotelli.
Dragon Gatesta lähdettyämme alkoi melko pian sataa ja liikenne ruuhkautui välillä melko pahoinkin sateen ja liikenteen nostaman vesisumun takia.
Matkalla koukattiin – kun aikaa vieläkin oli – Uppsalassa ”nauttimassa” kupilliset ruotsalaista tervavettä, jota kahviksikin kutsuvat. Tuomakselle taisi riittää vajaa puoli mukillista, mutta me muut kärvistelimme juoma-annoksemme loppuun. Hurjan makuista juotavaa, varsinkin mustana.

 

 

Sateiseen Tukholmaan sisään tulo sujui ruuhkasta huolimatta nopeammin kuin mitä olin ennustanut ja pelännyt, kiitos uusien tiejärjestelyjen eikä itse kaupungissakaan ollut mainittavia jonoja. Ajo kohti satamaa sujuikin joutuisasti.
Kun jo aiemmin kerroin Tukholman Tallink Silja-sataman (Värtahamnet) liikennejärjestelyistä, olivat ne tehdä meille tenkkapoon etsiessämme reittiä lippuselvitykseen. Kolmen kyytiläisen opastamana – kunnollisten opasteiden osittain puuttuessa – Risto teki töitä ”hiki hatussa”, mutta viimein kuitenkin löysimme perille. Onneksi muistissani oli sentään suunta, mitä kohti tulisi jotain kautta päästä ja kun aikamme kiertelimme erilaisia esteitä ja väistelimme verkkoaitoja, löysimme jonotuskaistoille. Huh, huh! Kenties seuraavalla kerralla osaamme paremmin ja ilmeisesti myös liikennejärjestelyt opasteineen on saatu silloin lopulliseen kuntoonsa.

Laivaan päästyämme loppumatka sujui tietenkin meistä riippumatta ja saimme keskittyä jälleen ruokailemaan, kuten myös aamiaiseen juuri ennen matkan päättymistä Turkuun. Satamasta joutuisasti Pansion kautta 8-tielle kohti Laitilaa ja matkamme viimeistä etappia.
Kun olimme vieneet Tuomaksen ja Pete-Jukan kotiin, olin hieman yhdeksän jälkeen kotipihassa. Jälleen yhtä hienoa kokemusta rikkaampana.
Kiitos matkaseurasta Risto, Pete-Jukka ja Tuomas. Kanssanne oli todella mukavaa, vaikka totista yrittämistäkin oli välillä havaittavissa. Olen minä kuitenkin paljon ”pölhömmissäkin” porukoissa matkustanut.

 

 

 

Kokonaisuutena matkasta on sanottava, että se tuli suunniteltua liian lyhyeksi. Ei niin, ettei itse kalastus olisi ollut nautittavaa, mutta toden sanoakseni lauantaipäivä mentiin aamusta iltaan ”tuli hännän” alla. Kiire näissä hommissa vie osan reissun nautittavuudesta ainakin minun mielestäni, enkä usko muidenkaan olevan paljoa eri mieltä. Majoituksen pikku puutteet ja Fiskecampin erikoisuudet eivät onneksi pilanneet hienoa matkaamme, vaikka hieman sitä häiritsivätkin. Vaan eipä niillä hinnoilla aivan luksusta mistään saa.
Tällä kerralla keski-Ruotsin sää ei meitä hellinyt, kuten on tehnyt muutamalla aiemmalla reissullani. Keli oli koko ajan harmaa ja sumuinen ja perjantaina satoi melko reilustikin jonkin aikaa, kuten jo aiemmin kirjoitin…

 

 

 

 

Ennen kotimatkalle lähtöä Risto varasi Allsta Fiskecampin molemmat mökit huhtikuulle 2015, silloin vuorokauden pidemmäksi ajaksi kuin testimatkamme. Keväällä jääkin kaksi kokonaista päivää kalastukseen saapumis- ja kotiinlähtöpäivien lisäksi, eli yhteensä n. kolme päivää. Minkälaisella kokoonpanolla silloin ollaan liikkeellä, sen aika näyttää mutta ryhmän koko ainakin tuplaantuu, koska majoituspaikkoja on varattu kahdeksalle.

Kevättä 2015 odotellessa…

Ilkka