26.10.2014

Syyskaudella palasimme ensimmäisen kerran sidontapenkin ääreen lokakuun lopussa. Spigotit heiluivat kahden penkin ääressä.
Ajallisesti tähän väliin mahtuu puoli vuotta. Siinä ajassa ehtii tapahtumaan paljon. Suunnitelmat muuttuvat sillä ihminen elää ajassa.
Tuon helmikuun sidontakerran jälkeen kokoonnuimme keväällä vielä kahdesti. Maaliskuussa sidoimme ohjelman mukaisesti mm. nymfejä, kopaisimme ensituntuman wonderwingiin sekä klassikkoon nimeltä royal coachman. Jälkimmäisellä kerralla keskityimme pelkästään kesän lohiperhoihin. Näin pääsimme sinuiksi melko hyvin karvasiipisiin malleihin. Toki paljon oli tuolloin vielä tehtävää mittasuhteissa sekä eri materiaalien käsittelytavoissa/sidontatekniikoissa sekä erityisominaisuuksissa.
Kevään toukokuun sidontapäivä jäi välistä monien päällekkäisyyksien johdosta.

Syyskausi aloitettiin jonkilaisen epätietoisuuden vallitessa. Erinäisistä foorumeista joutui kuulemaan valitettavia uutisia perhonsidonnan SM-kilpailuja koskien. Niitä ei järjestetä vuonna 2014. Toivo on silti olemassa, että kisat saataisiin tulille 2015. Näin myös toivomme!
Samalla kättelimme elokuun sidontapäivämmä virtaavan veden äärellä kalastaen. Suuntasimme Merikarvianjoelle, joka oli tankattu edeltävänä torstaina tankkiauton toimesta. Kalaisa ja hauska viikonloppu taittui nopeasti.

Näinollen, sidonnan pariin pääsimme lokakuun lopulla, vajaamiehityksellä. Riipaisimme sidoksemme lohiperhosarjasta. Pikaisen muutaman tunnin aikana sidoimme kaksi taannoista kilpailusidosta: Halivilivoo:n sekä Lemon Greyn.
Halivilivoo on oivallinen treenisidos sillä ennen rungon kiertämistä, vyön taakse kiinnitetään melkoinen kavalkaadi materiaaleja. Tällä sidoksella saa erittäin hyvin harjoiteltua niukkaa sidontalangan käyttöä eli ei niitä paniikkikierroksia lainkaan!
Lemon Grey puolestaan oli ensimmäinen vaativampi levysiipinen, jossa saatiin myös ensituntuma siikasten naittamiseen. Huomionarvoista oli myös perhon viimeistely päätä leikatessa. Koko pitkään ja huolella sidotun kokonaisuuden saattaa hetkessä tuhrata huolimattomaan pään leikkaukseen mikäli päätä erehtyy sahaamaan liian voimakkaasti.

Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan koskien sidontapäiviä. Ainakin herkullisia spey- sekä eagle-sidoksia olisi tarjottimella sidottavaksi.

 

 

16.2.2014

Toinen sidontapäivä
Sunnuntaina 16.2 oli vuorossa toinen sidontapäivä, joka sekin keskittyi erilaisiin sidoksiin sekä monipuolisiin sidontatekniikoihin mm. Surffilaudan ja Nalle Puhin kautta.
Mukavaa oli huomata, että kehitys kehittyy ja niin myös sidontatekniset taidot. Dubbauksen osalta oltiin menty huomattavia askelia eteenpäin, sillä dubattava materiaali taipui jo todella nätisti tietyissä perhoissa sikarinmalliseksi rungoksi. Etenkin aloituksen osalta saatiin hienosti maltti mukaan dubbauksen paksuuteen, ts. materiaalia oli langan ympärillä vain ajatuksen verran, kuten Klinkhåmer Special:n rungon alaosassa on.
Sidoimme Klinkhåmerit Partridgen 15BN Klinkhåmer-koukkuun ja täytyy sanoa, että kyseisessä koukkumallissa on todella upea muotoilu. Koukunvarren suora osuus antaa erittäin hyvät lähtökohdat thoraxin muotoilulle sekä osaltaan helpottaa siiven sijoittamista oikeaan kohtaan.
Klinkhåmerin ja Nalle Puhin sidonnassa huomion arvoista oli myös siipimateriaalin käyttö rungon muotoilemisessa ja siinä kuinka rungolle tuleva – Nalle Puhin tapauksessa karhu – materiaali tulee leikata, jotta runko ikäänkuin muotoutuu automaattisesti halutun malliseksi.

 

 

Yksi täysin uusista asioista, joita harjoittelimme, oli lohiperhot. Sidoimme sekä karvasiipisen, että levysiipisen perhon. Periaatteessa toisiaan vastaavat sidokset mutta eri siipimateriaaleilla. Karvasiipinen perho oli Hairy Mary ja levysiipinen perho oli Blue Charm.

Perhoista, kuten kaikista perhoista, löytyy lukemattomia muunnoksia, joista omat sidokset sidoimme oheisilla resepteillä:

Hairy Mary                                                                                                               Blue Charm
Koukku: Yksihaarainen lohikoukku #6                                                                Koukku: Yksihaarainen lohikoukku #4
Hela: Small ovaali hopea                                                                                         Hela: Ohut pyöreä
Jatke: Punainen silkki                                                                                             Pyrstö: Kultafasaanin crest
Pyrstö: Kultafasaanin crest                                                                                    Kierre: Small ovaali hopea
Kierre: Small ovaali hopea                                                                                      Runko: Musta silkki
Runko: Musta silkki                                                                                                Kurkkuhäkilä: Sininen kukon niskahöyhen
Kurkkuhäkilä: Sininen kukon niskahöyhen                                                         Siipi: Alla ruskea kalkkuna, päällä ruskea heinäsorsa
Siipi: Valkokärkinen orava                                                                                     Yläkaari: Kultafasaanin crest
Pää: Musta                                                                                                                Pää: Musta

 

Blue Charmiin olisi kuulunut vielä siiven yläosaan viisteet Tavia. Valitettavasti perhonsidontamateriaalien jälleenmyyjät joutuvat hyvälaatuisen, siipeen kelpaavan, tavin kohdalla myymään ”ei oota”. Toivoa vain sopii, että tilanne muuttuu tulevaisuudessa ja Tavin tarjonta muuttuisi parempaan suuntaan. Toki valikoimista löytyy Tavia mutta se on laadultaan häkilämateriaaliksi sopivaa.

Kolmas sidontapäivä kolkuttelee oviaan maaliskuun lopussa. Silloin olisi tarkoitus tutustua mm. klassikkoon uppo- sekä pintaperhojen puolella: Royal Coachmaniin. Mielenkiintoinen perho, joka omaa myös muunnoksen/johdannaisen pintaperhojen puolella, Royal Wulffin.

-Tuukka-

 

 

19.1.2014 Ensimmäinen sidontapäivä
Ensimmäinen varsinainen sidontapäivä pidettiin sunnuntaina 19.1.2014, jolloin potkaistiin käyntiin varsinainen treenaaminen kaukana tulevaisuudessa siintäviä kisoja varten.
Tietoa tuli paljon mm. erilaisten pintaperhojen, streamereiden, uppoperhojen ja lohiperhojen mittasuhteista, reseptinluvusta, materiaalieroista jne.
Ensimmäisen päivän teemana oli sitoa yksinkertaisia perhoja, joilla saadaan näppituntuma monenlaisiin sidontatekniikoihin ja kuten arvata saattaa, kaikkeain ”rakkaimpana” asiana nousi esiin erilaiset dubbaustekniikat.
Omalta alkutaipaleelta muistan hyvin elävästi kuinka kartoin dubbaamista mahdollisimman paljon. Se kun tuppaa olemaan sellainen laji, jota ei opi kuin dubbaamalla.
Erittäin hyviäkin lopputuloksia saimme aikaiseksi dubbauksen osalta esim. kuulapää pupan osalta. Runko kartioitu nätisti päätä kohti. Runko oli napakka, joka mahdollisti kierteen tasaisen kiertämisen. Rungon dubbausmateriaali oli kuitenkin sen verran pehmeää, että harjaamalla siitä saatiin tuuhea ja hieman suttuisen näköinen.

 

 

Tutustuimme myös Matuka tyylin streameriin sekä häkiläsiipiseen streameriin.
Pääsimme kaiken kaikkiaan käsiksi hyvin erilaisiin sidoksiin, jotka käsittivät suuren määrän erilaisia materiaaleja ja tapoja tehdä runkoja ja siipiä.

Hyviä asioita tapahtui paljon ja se täytyy muistaa, että ihminen oppii myös yön aikana. Kun saamme perusteet kohdilleen, on erittäin helppo siirtyä haastaviin ja monivaiheisiin sidoksiin, joissa enää sovellamme hyvin opittuja taitojamme.

Tästä kohti helmikuun sidontapäivää ja kohti yhtä parhaista pintaperhoista, Nalle-Puh:ia.

-Tuukka-

24.11.2013 Alkutahdit
Idea siitä, että nuori seuramme, joka projektin alkaessa täytti neljä vuotta, tai seuramme jäseniä osallistuisi Perhonsidonnan SM-kilpailuihin sai alkunsa päässäni oikeastaan jo vuonna 2010. Silloin kaavailin, että olisin osallistunut vuoden 2012 kisoihin. Toisin kävi, en osallistunut.
Muutaman vuoden kuluessa ajatus on kuitenkin pilkahtanut mieleeni aika-ajoin.
Nyt, 2013 syksyllä aika oli viimein kypsä sille, että sitoutuisin toden teolla osallistumaan ko. kilpailuihin ja kehittämään omia sidontataitojani.
Esitinki seuran syyskokouksessa, että seuran jäsenten kesken aloittaisimme projektin ”Perhonsidonnan SM-kilpailut 2015”. Ajatus sai kannatusta ja näin oli ensimmäiset askelmerkit painettu paperille.

Kartoitimme asiasta kiinnostuneet henkilöt yhteisellä sähköpostilla ja lopputulemana oli se, että varsinaiseen projektiin, jossa kahlataan perhonsidonnan maailma hyvin perusteellisesti läpi, osallistuu kolme motivoituneinta harrastajaa: Sami Lehtimäki, Tuomas Paavilainen ja Tuukka Degerman – allekirjoittanut.

 

 

Projektin runko muotoutuu
Nyt kun eletään marraskuun loppua niin kasaan on parsittu runko tulevalle vajaalle kahdelle vuodelle, joka pitää sisällään seuraavia käsiteltäviä asioita: mm. materiaalit, perhokategoriat, mittasuhteet, materiaalien muokattavuus sekä tärkeimpänä asiana sidottavat perhot, joiden vaikeusaste on nousujohteinen.
Sidottavat perhot lähtevät liikkeelle perusteista ja siitä edeten vaiheittain päivänkorentoihin, vesiperhosiin, muddler-päisiin streamereihin, luomisharjoituksiin, jatkuen spey-sidoksiin, eagle-sarjaan ja päättyen haastavimpiin klassisiin levysiipisiin lohiperhoihin. Väliin tietysti mahtuu vielä lukemattomia eri sidoksia monista kategorioista.
Näiltä jalansijoilta on helppo ponnistaa eteenpäin.

Aika tulee näyttämään mikä on lopputulos kun projekti huipentuu vuoden 2015 Perhonsidonnan SM-kilpailuun.

-Tuukka-