Perhosiiman hankinta aloittelijalle lienee ehkä sittenkin helpoin osa-alue, melkoisesta myynnissä olevasta ”siimasopasta” huolimatta.
Jos oletetaan edelleen, että aloittelija valitsi 8-jalkaisen, 5-6-luokkaisen ensimmäiseksi perhovavakseen ja löysi siihen sopivan kelan pohjasiimoineen, uskoisin siiman valinnan onnistuvan kohtalaisen kivuttomasti.

Helpoin toimiva valinta osunee kelluvaan kaksoiskartio-, eli DT-siimaan (Double Taper). Toinen toimiva vaihtoehto voisi olla kelluva tai kärkiuppoava etukartio-, eli WF-siima (Weight Forvard), jolloin mielestäni valinnan kannattaisi antaa osua lyhytkartioiseen vaihtoehtoon.

DT-siima
DT-siiman ehdottomasti paras puoli on, että kun käytössä ollut siiman etupuolikas kuluu niin että sen luisto alkaa kärsiä, siima on käännettävissä. Kulunut siiman osa kiinni pohjasiimaan ja taas on uutta vastaava heittosiima käytössä. Jos DT-siimasta etsisi varjopuolia, se lienee sen oikean heittopituuden löytyminen. Perhosiimahan vaatii lentääkseen ja oietakseen kunnolla, että siimaa (heittopainoa) on riittävästi vavan kärjen ulkopuolella. DT-siimaan voi kuitenkin tehdä merkin oikeaan, aiemmin mitattuun kohtaan vaikka vedenkestävällä tussilla, eikä heittosiiman pituutta tarvitse jokaiseen heittoon erikseen ”mitata”. Kehitään siiman merkki vavan kärkeen ja siitä sen pitäisi lähteä.

WF-siima
WF-, eli etukartiosiimat ovat yleensä ns. kokomittaisia ja kärkikartion jälkeinen siiman ohut takaosa toimii juoksusiimana (Running Line). Miksi ehdottaisin lyhytkartioista WF-siimaa. Ehkäpä siksi, että kun aloittelija on uskoakseni oppinut ensimmäiseksi heittotyylikseen pelkän yliolan heiton, lyhytkartioisella siimalla takaheittotilaa ei tarvita ihan niin paljoa, kuin pidempikartioisella.

Jos aloittelijan valinta osuu kumpaan edellä mainittuun kelluvaan vaihtoehtoon hyvänsä, toiseksi perhosiimaksi kannattaisi silloin kenties valita kärkiuppoava, myös lyhytkartioinen WF-siima. Ja miksi näin? Kelluvaa simaa käytettäisiin mietovirtaisissa joen osissa joko pintaperhon, painottamattoman tai painotetun uppoperhon siimana.
Joku saattaisi tässä kohden ehdottaa kelluvan siiman perukkeen painottamista lyijyhaulilla (tai useammilla) saadakseen perhonsa uppoamaan syvemmälle, mutta itse en pidä vaihtoehtoa kovinkaan suositeltavana. Aloittelevan perhokalastajan heittotaito ja mahdollisesti raskaastikin painotettu peruke eivät ole kovinkaan hyvä, toimiva tai edes houkutteleva yhdistelmä.

Kärkiuppoavaa siimaa käytetään mieluusti silloin kun vettä on hivenen enemmän, tai kun virran vauhti on vähän voimakkaampi. Tuolloinkin perhona voidaan käyttää painottamatonta tai painotettua uppoperhoa, mutta kärkiuppoavan siiman kanssa ei koskaan pintaperhoa, koska siima upotessaan upottaa myös perhon.

Kannattaa huomioida, että käytettäessä kärkiuppoavaa siimaa, peruketta voi lyhentää melkoisesti, verrattaessa sen pituutta pintaperhokalastukseen tai ylipäätäänkin kelluvalla siimalla kalastettaessa. Kelluvalla siimalla perukkeen pituuden ”nyrkkisääntönä” voidaan pitää suunnilleen vavan mittaa, ehkäpä pidempääkin, mutta yleensä ei ainakaan lyhyempää. Upposiiman (kärkiuppoava) perukkeen mittaa voi lyhentää huoletta ainakin yhden kolmanneksen edellisen mitasta. Joissain tapauksissa jopa puoleen, verrattuna kelluvalla siimalla kalastamiseen.

Kärkiuppoavan siiman merkintä voi olla myös Intermediate, joka voisi tarkoittaa suomeksi jonkinlaista välimuotoa, eli kelluvan ja kärkiuppoavan väliin luokiteltavaa. Intermediate-siiman kärkiosa on uppoava ja uskoakseni siimapaketissa on maininta kuinka monta senttimetriä sekunnissa se uppoaa. Merkintään ei pidä mielestäni kovin vakavissaan tuijottaa, koska mittaus on mitä ilmeisimmin tehty ns. optimiolosuhteissa ja sellaisia on harvoin virtavesissä.

Jos valitsisin nykykokemuksellani itselleni kaksi ensimmäistä heittosiimaani, valinta luullakseni osuisi lyhytkartioiseen kelluvaan WF-siimaan sekä vastaavaan kärkiuppoavaan. Kärkiuppoavaksi voisin miettiä Intermediate-siimaa, joka vastannee ominaisuuksiltaan kärkiuppoavaa. Näin ainakin, jos valitaan ns. ”ykkösuppoava”, eli melko hitaasti kärjestään uppoava heittosiima. Huomioitavaa on, että kärkiuppoavissa siimoissa on useita vaihtoehtoja, mitä tulee kärkiosan uppoamisnopeuteen. Aloittelijana pitäytyisin kuitenkin mieluummin maltillisemmin uppoavassa, kuin että valitsisin suoraan kovin nopeasti uppoavan. Matalassa vedessä kalastettaessa – varsinkin hidasvirtaisemmissa paikoissa – nopeasti kärjestään uppoavalla siimalla ainoastaan pohjatärpit lisääntyvät ja kalastuksen nautittavuus kärsii.

Mielestäni pitkäkartioinen WF-siima, esimerkiksi Vision Extreme Distance toimii paremmin kun heittotaito on hieman kehittynyt ja ehkä mainitsemani siima on parhaimmillaan hieman pidemmässä vavassa, rullaus- tai Spey-tyylillä heitettäessä.

Siimaa valittaessa kannattaa muistaa vavassa oleva AFTM-luokitus tai grammapaino siimasuositukseksi, mutta samalla tulisi pitää mielessä, että nykyiset vavat heittävät luokkaa tai jopa kahta raskaampaa simaa erittäin vaivattomasti. Usein jopa niin, että vavan toiminta paranee huomattavasti laitettaessa perho-onkeen luokkaa (tai muutamaa grammaa) raskaampi siima kuin mitä valmistaja suosittelee.
(esimerkki: Vaimoni lohionki on luokkaa 8-9 ja sen grammasuositus 34 g. Vapa toimii kuitenkin paljon paremmin luokan 10-11 siimalla, jonka painoksi valmistaja ilmoittaa 37 g.).

Kun aloittelijan heittotaito on kehittynyt ja kun tuntuu siltä, että olisi aika hankkia jokin spesialisoituneempi siima, valinnanvaraa löytyy pilvin pimein. Siinä vaiheessa voi alkaa katsella vaikka koko mitaltaan uppoavaa, ampuma- tai Spey-siimaa, mutta ensimmäiseksi perhosiimaksi en uskaltaisi ainakaan kahta jälkimmäistä suositella. Saattaa nimittäin käydä niin, että jos heittäminen ei alkaisikaan luonnistua, maku koko harrastukseen lopahtaisi huonosti osuneen siimavalinnan takia.

Siiman liittäminen pohjasiimaan:

Kun liitetään kelalla olevaan pohjasiimaan DT-siimaa, ei ole väliä kumman pään pohjasiimaan solmii. DT-siima kartioituu molemmista päistään täysin toisiaan vastaavasti. Eli ei ongelmia odotettavissa.

WF-siimassa pitäisi olla merkki sen ohuemmassa päässä ja sen teksti tarkoittanee vapaasti suomennettuna: ”Tämä pää kelaan kiinni”. Jos merkki kuitenkin jostain syystä puuttuu, oikean pään löytäminen ei ole vaikeaa. Puretaan koko heittosiima puolalta, vedetään suoraksi (ei hiekkapihalla), viedään siiman päät rinnakkain ja aletaan kelata siimoja käsissä kohti sen keskiosaa. Siiman kärjet ovat melkoisella varmuudella yhtä ohuet, mutta kärkikartio paksunee melko nopeasti ja eron huomaa 5-6-luokan siimassa aloittelijakin helposti. Kun ero on todettu, pidemmältä matkaltaan ohuempi pää solmitaan pohjasiimaan ja siinäpä se.

Pohjasiima
Perhokelan pohjasiimaksi tulee useimmiten valittua kauppiaan suosittelema 20, 40 tai jopa 50 lbs:n (lbs = pauna = 0,373 kg), yleisimmin dacron-valmiste. 1 kg (1000 g) = 2,6792 paunaa (lbs) eli melkoisia vetolujuuksia kestäviä valmisteita, vaikka valinnaksi osuisikin kevein, eli tuo 20 lbs:n pohjasiima, omaahan sekin noin 7,5 kilon vetolujuuden. Uskoisin, että yhden käden onkeen riittäisikin tuo 20 lbs:n pohjasiima, vaikka 40 lbs:n siiman paksuuteen verrattaessa ei eroa juurikaan huomaa. Pohjasiimaa voidaan antaa kauppiaan puolata kelalle sata metriä, mutta kelan koosta riippuen jopa 150 metriä.

Running Line
Running Line:n eli juoksusiiman valintaan voi käyttää hieman aikaa, koska markkinoilla on – ainakin on ollut – hyvinkin toisistaan poikkeavia vaihtoehtoja. Niin poikkileikkaukseltaan kuin myös luistavuutensa tai ”muistinsa” puolesta. Koska kokemukseni juoksusiimoista ovat jo muutaman vuoden ikäisiä, hieman ”historiaa”. Aikanaan oli saatavilla litteähköjä (esim. Loop) ja poikkileikkaukseltaan hieman ovaalin muotoisia (Ken Sawada) juoksusiimoja. Jälkimmäinen luisto-ominaisuuksiltaan loistava. Kuitenkin molemmat erittäin hyvän ”muistin” omaavia ja aloitettaessa kalastusta, kummatkin kuivana lähinnä ”vieteriä” muistuttavia. Kummankin ”muistin” poistamiseen auttaa kelan laittaminen haaleaan veteen yön ajaksi ennen kalastuksen aloittamista.
Nykyiset juoksusiimat ovat parhaimmillaan pyöreitä ja erittäin luistavia eikä niissä ole minkäänlaista ”muistia”. Mielestäni juoksusiiman valintaan kannattaakin paneutua siten, että valitsee hieman hinnakkaamman vaihtoehdon ja välttyy ”vieterillä” kalastamiselta. Juoksusiimat myydään 50 tai 100 yardin (1 yd =9,14 m) puolissa, mutta jo puolet 50 yardin mitasta riittää erinomaisesti yhden käden ongen kelaan. Sanoisin jopa, että 100 metrin puolalta neljännes, varsinkin jos kelalla on pohjasiimaa 150 metriä. Juoksusiiman mitaksi mielestäni riittää siis hyvin n. 25 metriä.
Running Linea käytetään yleensä aina kun perhosiimana on ns. ampumasiima. Olkoonpa sitten valmiina hankittu tai itse vaikkapa DT-siimasta katkaistu puolikas.