Perhokelan valinta hankittuun perhovapaan, ei liene ihan pahimmasta päästä aloittelijallekaan, vaikka hyvin varustetun kalastustarvikeliikkeen kelavalikoima voi olla hyvinkin kattava.
Kannattaa pitää mielessä, että yhden käden perho-ongessa kela on lähinnä siimavarastona, eikä esimerkiksi sen jarrun toiminnalla ole suurtakaan merkitystä kalan väsytyksessä, väittäköön ”kenties kaikentietävä” kauppias mitä muuta hyvänsä. Tätä taustaa vasten kelan hankinta tullee hivenen yksinkertaisemmaksi.
Hankittaessa perhokelaa uuteen vapaan, valinnanvaraa löytynee. Tarjolla on komposiitti, alumiini, lentokonealumiini ja monen monta muutakin hienoa ja erikoista materiaalia. Tärkeintä lienee kuitenkin löytää vapaansa sen luokitusta vastaavan kokoinen kela. Todennäköisimmin ostaja törmää tänä päivänä laaja-, tai vieläkin laajakehäisempiin keloihin. Perinteiset pienikehäisemmät ovat joutuneet väistymään uusien tieltä, mutta puolustaisivat ehkä paikkaansa vielä tänäänkin.
Komposiittimateriaali:
Jos mietitään edullisinta vaihtoehtoa, luulen sen olevan komposiitti-, eli jonkinlaista muovipuristemateriaalia. Ensimmäiseksi kelaksi ei vallan huono vaihtoehto, tosin niissäkin on melkoisesti keskinäisiä eroja. Tärkeintä mielestäni on – olkoonpa materiaali mitä hyvänsä – että kelassa ei ole väljyyksiä eikä tunnu hölskyntää.
Jos kelassa on on/off asento jarrulle kuten useimmiten on, kannattaa kiertää se off-asentoon ja panna rulla vapaasti pyörimään pitäen pihtiotteella kelan jalasta kiinni. Tuolloin tuntee hyvin nopeasti, jos kela ei pyöri tasapainoisesti. Jos se ei sitä tee, kela takaisin hyllyyn ja tutkailemaan seuraavaa vaihtoehtoa.
Puristealumiini:
Todennäköisesti seuraavana kyseeseen tulee puristealumiinista valmistettu, hieman hinnakkaampi perhokela. Mikäli kela on ”erittäin kevyt”, en uskaltaisi suositella sellaista, koska määrätyssä materiaalipaksuudessa (materiaalin ohuudessa) alkaa olla vaarana puolan ulkokehän tai jopa kelan rungon vääntyileminen. Kelan osien vääntyilemisestä on seurauksena takkuileva toiminta, joka ei ole mukavaa, eikä missään nimessä tarkoituksenmukaista. Puolan kehän vääntyilemistä voi tapahtua isomman kalan väsytyksessä, ei ehkä muuten. Kelan vääntyilemistä voi toki tapahtua sen huolimattoman käsittelyn seurauksena, varsinkin jos se lasketaan kovakouraisesti maata vasten, mutta kukapa perho-ongelleen sellaista tekisi. Kuitenkin, kehän tai rungon väännyttyä kerran pois muodostaan sen oikaiseminen voi olla tuskien takana, kenties jopa mahdotonta.
Erikoiset kelat:
Seuraavana tuleekin tutkailuvuoroon jostain erikoisalumiinista tai muusta eksoottisesta materiaalista sorvattu kela, jonka uskoakseni huomaa myös hintalapusta. Yleensä kelanvalmistajien huipputuotteet ovat juuri noita sorvattuja, erittäin hyvin valmistettuja, mutta valitettavan usein melko hintavia. Kelat ovat myös melkoisella varmuudella varustettu laakerein ja jarrun vettä hylkivät, vesitiiviit teflon- tai muut erikoispinnat ovat yhtenä myyntivalttina. Eivätkä pelkästään myyntivalttina, vaan ihan oikeasti parantamassa kelan toimivuutta. Näiden kelojen harmillisena puolena tahtoo olla melko, toisinaan hyvinkin korkea hinta.
Jarru:
Kelan jarrun toimintaan kannattaa kiinnittää hieman enemmänkin huomiota. Aikanaan erään tuotemerkin yhdessä edullisessa komposiittikelassa oli toiminto, josta en ole päässyt koskaan selville. Nimittäin jarrua kiristettäessä, myös siiman sisäänkelaus tuli raskaammaksi. Ei kovinkaan toimivaa, eikä mielestäni suositeltava ostos. Mielestäni kelan pitää jarruttaa ainakin sen verran, että kalan rynnätessä siima ei pääse karkaamaan sykkyrälle – lienee jarrun päätarkoitus pienemmissä keloissa -, mutta sisäänkelauksen soisi toimivan vapaasti. Jarrun räikän – jos sellainen kelassa on – saa useimmissa malleissa pois päältä. Makuasia lieneekin, pitääkö kelassa olla räikkää lainkaan.
Kuriositeettina voisin mainita, että joidenkin mielestä räikkä pitää kelassa olla ehdottomasti, jotta muut jokivarressa olevat kuulevat kalan olevan kiinni. Leikki sijansa saakoon.
Yleistä:
Kuten jo jossain mainitsin, yhden käden ongessa kela toimittaa useimmiten lähes pelkän siimavaraston virkaa, enkä ainakaan itse ostaisi ensimmäiseksi kelaksi kaikkein kalleinta huipputuotetta. Toisaalta jos hankkii heti hyvän keskihintaisen ja laadukkaan kelan, uskon sen kanssa kalastettavan vuosikausia, parhaassa tapauksessa jopa -kymmeniä.
Ensimmäistä kelaa valittaessa kannattaa mielestäni kuitenkin valita kela, jonka myyntihintaan kuuluu aina varapuola, olkoonpa niiden materiaali mitä hyvänsä.
Yhtenä kelan osana sen kampeen kannattaa kiinnittää myös hiukan huomiota. Jos kampi tuntuu olevan ”löysästi kiinni”, kannattanee miettiä kelan muitakin, mahdollisesti kokoamisvaiheessa mukaan päässeitä ja kenties käytössä esiin ponnahtavia välyksiä. Kammen materiaalilla ei ole oikeastaan muuten merkitystä, mutta ehkä kannattaisi miettiä, miltä kampi tuntuu märkänä ja saako siitä silloin hyvän, pitävän otteen.
Nykypäivän laajakehäisiin keloihin mahtunee n 150 metriä pohjasiimaa ja täysimittainen heittosiima kohtalaisen helposti, joka riittää uskoakseni jokaisen perhoon ottaneen kalan väsyttämiseen.
Kelan kuten vavankin hankinnassa kannattaa käyttää aikaa ja harkintaa, koska hyvin tehdyn hankinnan kanssa voi nauttia huoletta monen monta kalastuskautta.
