Jos oli lokakuun 2014 seuramme jäsenten matka Ljunganille eräänlaista opettelua, saman suuntaisen alun sai huhtikuinen matkammekin. Matkaan oli alunperin ilmoittautunut seitsemän jäsentämme ja yksi ”ulkojäsen”, mutta valitettavasti Risto Kurppa joutui jäämään pois matkasta henkilökohtaisen syyn takia. Kahdessa autokunnassa lähtisivät siis Kari ”Lahu” Lahti, Tuomas Paavilainen, vaimoni Leila ja minä meidän autossamme sekä Karoliina Koljonen, Sanna Koljonen ja Sari Rajala Karoliinan autossa.

Parisen viikkoa ennen lähtöä Petra Niemenmaa soitti ja kertoi saaneensa majoituksen Västboströmmenistä ja heidän ryhmäänsä kuuluisivat lisäksi Susanna Lehtoniemi, Aino Hynnä, Hannele Kiviniemi ja Tuomas Paavola. Eli melkoinen ”rytmiryhmä” kokoontuisi lähtöiltana Turun satamaan.

 

 

Vaan kuinkas sitten kävikään. Satamassa pyysin Koljosen Sannaa ottamaan yhteyttä Allsta Fiskecampiin ja kun hän soitti, saimme kuulla että meille ei olekaan varattuna sieltä majoitusta, vaikka olimme sen varanneet hyvissä ajoin ja Sanna oli saanut myös varausvahvistuksen.
Oli nimittäin käynyt niin, että Allstan isäntä ei ollut ”muistanut” laittaa varaustamme Sundsvallin keskusvaraamon listoille ja meidän paikkamme oli myyty sitä kautta muille. Olimme siis ilman kattoa pään päällä. Petran autokunnalle kävi kenties vielä kehnommin Turussa. Petra oli ilmoittanut heidän peräkärrynsä korkeudeksi valmistajan ilmoittaman 190 cm, mutta mittauksessa kärry osoittautui 6 senttiä korkemmaksi, mikä tiesi heille 232:n euron lisälaskua.
Eli matka ei alkanut minkään autokunnan osalta lainkaan mukavasti, hyvästä puhumattakaan.

Laivaan viimein päästyämme Sanna etsi meille uutta majoitusta ja sellainen löytyi lopulta Vandrarhemmet Skräddaren nimisestä matkustajakodista Sundsvallista. Majoituspaikasta ei pahaa sanottavaa. Ikävää vain, että se oli 900 Skr kalliimpi, mitä Allstan majoitus olisi maksanut. Onneksi olimme varanneet yhteiseen matkakassaan riittävästi kruunuja, joten ongelma oli lähinnä ”taloudellinen”.

Tukholmaan päästyämme kukin lähti maihin päästyään ”omia polkujaan” kohti Njurundaa ja perillä sain kuulla, että Petran ryhmä oli selvinnyt matkasta mukavasti, mitä nyt ”pari” kertaa olivat hieman eksyksissä Tukholmassa. Karoliina oli jo E 4 moottoritiellä, kun soitin satamasta ja kyselin, että missä olette?

 

 

Koska Petran autokunta oli ensi kertaa matkalla Ljunganille, sovimme odottavani heitä Gävle Brossa, josta jatkoimme letkassa perille. Njurundaan päästyämme kävimme opastamassa heidät vielä majapaikkaansa ja vasta sen jälkeen ajoimme omaan majoitukseemme n. 10 kilometrin päähän. Sari, Karoliina ja Sanna odottelivat jo meitä ja kun sain maksettua majoituksemme isännälle, olimme valmiit lähtemään joelle.

Ensimmäiseksi päätimme lähteä Prästholmarnaan, koska poolilla on pituutta hieman isommallekin porukalle. Ainoa kiusa oli kova tuuli. Muutaman ”tovin” kalastettuamme päätimme lähteä Tuomaksen, Sarin ja Leilan kanssa majapaikkaan.
Lahu, Karoliina ja Sanna lähtivät ”jonnekin” ja illan aikana Karoliina onnistui saamaan 53 senttisen taimenen, joka vapautettiin kuvauksen jälkeen.
Petra oli saanut Västboströmmeniltä vajaa 40 senttisen harjuksen, joka sekin tietenkin palautettiin jokeen. Olihan harjus rauhoitettu Ljunganilla olomme ajan.

 

 

Perjantaiaamuna lähdettiin porukalla – kahden autokunnan voimin – Mjösundiin, jossa minulla oli hyvä tärppi, mutta sieltä ei jäänyt muuta kerrottavaa. No sen verran kuitenkin, että Sannan heitto alkoi olla jo ”sinne päin”. Sanna oli ensi kertaa kalassa kahden käden perhovavalla.
Palatessa käväistiin morjenstamassa Petran ryhmää ja samalla varasin majoituksen lokakuunhun suunnitellulle matkallemme. Olisi ainakin se asia kunnossa, näin uskon, koska sain merkitä isännän kalenteriin varauksen omin käsin. Vannotin vielä häntä – Sannan avustuksella – olemaan kadottamatta kalenteriaan, minkä myös lupasi.
Käytiin välillä syömässä majapaikassa ja piti palata takaisin mukavan ryhmän seuraksi Västboströmmenille, mutta suunnitelma muuttui matkalla. Ajetttiinkin katsastamaan Viforsen, joka osoittautui oikein mukavaksi pooliksi. Ehkä vettä oli perhokalastukseen tällä kerralla hieman liikaa, mutta poolissa siima ui todella maukkaasti ja ranta oli kohtalaisen hyvä kahlattava.

 

 

Viforsenilla ”jengattiin” hieman Tuomaksen (Paavilainen) heittoa, eikä aikakaann kun mies hymyili kuin se kuuluisa Nanntalin aurinko. Heittopituudet kasvoivat hetkessä usean metrin ja hänen tekemistään oli todella mukava katsella.
Viforsenista ajettiin katsomaan Allstanacken, mutta ei kalastettu. Kunhan käytiin silmäilemässä, että tuolla ne ”meidän” mökkimme ovat, mutta täysin vierasta väkeä asukkeina.
Jatkettiin matkaa Västboströmmeniin, jossa Petralla oli ollut hetken aikaa taimen kiinni. Oli ottanut siimaa lyhennettäessä perhon ja lähtenyt uimaan kohti kalastajaa, eikä Petra sanojensa mukaan kerinnyt oikein ”mukaan”. Kala karkasi, mutta jälleen yksi tapahtuma.
Sari, Karoliina ja Sanna olivat jo ennen puolta päivää lähteneet omille teilleen ja olivat kalastaneet kolmella eri poolilla. Kalallisia tapahtumia ei ollut heilläkään, vaikka palasivat majapaikkaan vasta kymmenen korvilla.

 

 

Lauantaina jälleen aamusta Västboströmmenille, jossa kalastimme ja seurustelimme siellä asuvien kanssa noin puoliin päiviin, jonka jälkeen jälleen ajoimme syömään. Ruokailun jälkeen jäimme Leilan kanssa lepäämään, koska turnee oli alkanut jo kantaa veroaan meiltä vanhuksilta.
Muu porukka oli kalassa, mutta missä, jäi kysymättä heidän palattuaan.
Puoli kuuden maissa alkoi sataa, mutta siitä huolimatta lähdimme Sarin, Tuomaksen ja Lahun kanssa Västboströmmenille saunaan. Kutsu oli käynyt aiemmin, eikä sitä sopinut jättää väliin.
Ilta kului saunoessa ja seurustellessa mukavassa seurassa. Jossain illan vaiheessas myös Karoliina ilmestyi rantaan ja lähdimme hänen kanssaan melko aikaisin majapaikkaamme. Sari, Lahu ja Tuomas tulivat ”hieman” myöhemmin. Sattuipa sitten niinkin, että kun pääsin majapaikkaamme huoneen avain oli Lahun taskussa, mutta onneksi porukkamme naisväella oli kaksi tyhjää vieraspaikkaa ja pääsin unen alkuun heidän silmälläpitonsa alaisena.

 

 

Sunnuntaiaamuna Karoliina ja Sanna lähtivät puoli kuuden aikaan Klaras nimiselle poolille ja tunti sen jälkeen Sannan sekä kalan kuva oli facebookissa. 69 cm, ja 3,5 kiloinen taimen ensikertalaiselle kirvotti varmasti ”melko” reippaat hurraahuudot jokivarressa. Ainakin siitä päätellen, miten iloinen Sanna oli koko reissun ajan. Karoliinalta oli irronnut taimen samalla poolilla, joten koko reissun saldo oli kaksi ylös saatua sekä kaksi karkuutusta. Lisäksi muutama harjus ja jokunen tärppi.
Me muut pakkailimme pikku hiljaa tavaroitamme ja hieman ennen puolta päivää olimme valmiit matkaan kohti Tukholmaa.
Toki sitä ennen kävimme kiskaisemassa Petran porukan ison peräkärryn pois jokirannasta, koska olin sellaista ”neliveto”apua heille jo aiemmin luvannut.

 

 

Paluumatkalla käväistiin katsomassa Dal-joella – kuten kotimatkaan taitaa lähes kuulua – katseltiin hetki Dragon Gatea ja siinä Sanna myös hyvästeli meidät muut. Kertoi jäävänsä Tukholmaan ja Karoliinan autokunta menisi omia ”latujaan” Värtahamnenille.
Me ajelimme rauhassa kohti Tukholmaa ja kävimme Uppsalassa myös tankkaamassa itseämme. Auto oli tankattu jo aiemmin.
Jos viime lokakuussa jouduimme etsimään chek-in kioskia Värtahamnenilta, nyt ei siinäkään ollut mitään ongelmaa, koska tiesimme minkälainen lenkki pitää kiertää päästäkseen lähtöselvitysjonon päähän.
Jossain vaiheessa Kiviniemen Hannele soitti ja kysyi neuvoa lähtöselvitykseen ajamiseen, mutta jo puhelun aikana hän kertoi näkevänsä tuttuja opasteita, eli kaikki olimme onnellisesti odottamassa laivaan ja kotimaahan pääsyä.
Matka takaisin kotimaahan olikin mukava, johtuen täysin tyynestä säästä. Kun vielä hyttimme olivat kahdeksannessa kerroksessa, ei ”potkuriakselin” jytinäkääm häirinnyt.

 

 

Turun satamassa sovimme vielä Karoliinan kanssa pari juttua ja heitimme hyvästit, mutta Petran porukkaa ei sinä aikana kuulunut ulos laivasta.
Soitin myöhemmin Petralle ja hän kertoi, että heillä oli kyllä kellot soimassa, mutta edelleen Ruotsin ajassa. Eli kun heidän kellonsa olisivat herättäneet, laiva olisi jo rannassa. Hannele oli kuitenkin käynyt koputtelemassa ja herättämässä ”ruotsalaista” unta nukkuvan porukan.

 

 

Kaikkine vastoinkäymisineen ja kommelluksineen jälleen yksi mieleen jäävä kalastusmatka. Keli olisi voinut olla hieman parempi, mutta eihän kaikkea hyvää voi koskaan saada yhdelle matkalle. On kuitenkin kerrottava, että en enää haluaisi kokea samanlaista lähtöä kalastusmatkalle Ruotsinmaalle. Otti se Allsta Fiskecampin tapaus sen verran hermoille. Minulle ei nimittäin sovi sellainen, että kerätään porukka, lähdetään matkaan ja kesken sen huomataan ettei perillä olekaan paikkaa – vaikka sellainen on varattu -, mihin päänsä kallistaa. Nuoremmat ovat ilmeisesti vähemmän tarkkoja moisesta sivuseikasta, koska jälkipyykkiä suhtautumisestani tilanteeseen käytiin kuulemma ”jonkin verran”. Osin vielä kotonakin…

 

 

Koljosen Sanna lupasi kuitenkin vielä yrittää selvittää, olisiko Allstan isäntä halukas korvaamaan meille aiheutuneen lisämaksun majoituksestamme, mitä pitäisimme vähintäänkin kohtuullisena.
Aika näyttää miten sen asian käy, mutta itse en ainakaan enää ikinä suosittele varaamaan majoitusta Allsta Fiskecampista, enkä varsinkaan paikan isännältä suoraan!

Lokakuussa lienee hieman toisenlaisen reissun aika, mutta siitä sitten kun se on takana päin.

Ilkka