Lyhyt on miehen muisti mutta sillä on mentävä mitä se tarjoaa.
Varusteiden hankinta.
Se oli vuotta 2008 alkupuolelta kun muutaman vuoden mielessä pyörinyt ajatus perhovavan ostamisesta toteutui konkreettisesti. Vavaksi valikoitui Sportia-Pekka:n tarjouksen perusteella Loop Adventure II #6.
Harrastuksesta mitään tietämätön mieleni oli etukäteen kahlannut netin keskustelupalstoja läpi, lukenut arvosteluja ja katsonut valmistajien sivuja. Mieleeni oli jäänyt merkki- ja malliviidakko…Vision, Loop, Fenwick, NoLimits, G-Loomis, Scierra, Snowbee, jne.

 

Sitten vielä erikseen eri luokat… #4, #5, #6, #7 ja on lohivapaa, on purovapaa, on yhdenkäden vapaa ja kahdenkäden vapaa… Kauppaan päästyäni en muistanut lukemisistani enää mitään.
Lisäksi samaiselta reissulta matkaan tarttui vielä kahluukengät, kahluuhousut ja perhotakki.
Kaikki ostamani varusteet tuli hankittua melkoisella mutu-tuntumalla sen perusteella, että miltä tavara näyttää ja miltä sen nimi kuulostaa, mitä muutakaan aloitteleva perhokalastaja voi tehdä, joka ei tunne tai tiedä alan merkeistä ja tavaroista yhtään mitään.
Niin, ei parane unohtaa ”massiivista” (huomaa ironia) investointia perhorasiaan ja perhoihin: kokonaiset 30€, jolla saatiin n.10 perhoa ja toimiva rasia.
Eihän aloitteleva perhokalastaja voinut tässä varusteviidakossa kyetä heti sitomaan omia perhojaan.

Näin jälkeenpäin voin sanoa, että onnistuneet olivat ostokset vavan, takin ja kenkien kohdalla. Housutkin menettelevät ja ovat kyllä hinta/laatusuhteeltaan varsin käytännölliset.

Kotiin päästyäni tuli ihmeteltyä, että mitä sitä tuli ostettua ja miten näillä välineillä tulisi kalastaa… eikö siiman (perukesiima) päähän kuuluisi laittaa pätkää metallivaijeria ettei kalat pure siimaa poikki? Millä ihmeen solmulla saan perhon pysymään perukkeessa kiinni? Miksi kelassa on kahta erilaista siimaa? Miten ihmeessä siimaa muka pystyy heittämään ilman, että sitä linkoaa kuten virvelikalastuksessa? Miljoona kysymystä unohtamatta sitä tärkeintä, millä perholla täytyy kalastaa missäkin vedessä ja mitäkin kalaa?

Opiskelu.
www.youtube.com oli todellinen aarreaitta heiton opiskelua varten.
Tuntikaupalla katsoin videoita perhon heittämisestä. Tämän jälkeen suuntasin rinta rottingilla joelle kalastamaan ja odotukset olivat todella suuret, nyt niitä kaloja alkaa tulemaan. Luvat kuntoon ja munat pataan. Siitähän se riemu sitten vasta alkoikin.
Ensimmäiset heitot kopisivat selkään järjestään kaikki, tämän jälkeen olivat rantapusikoiden harvennukset vuorossa, siitä seurasi toistasataa ilmasolmua. Ei myöskään pidä unohtaa sitä solmun tekemisen ammattitaidottomuutta, jonka johdosta lähes kaikki ostamani perhot lensivät taivaan tuuliin solmujen auettua.
Kun tuntemattomia kalapaikkoja oli tahkonnut 6 tuntia ostamastaan 24h luvasta, olivat hermot riekaleina, perhorasia tyhjentynyt, siimat ilmasolmussa ja täysin valmis polkaisemaan vapansa polvea vasten poikki, oli oikea aika suunnata kohti kotia ja jälleen youtuben videopalvelun ääreen katsomaan mitä tuli tehtyä väärin kun ei se mennyt niin kuin strömsössä.

Lopuksi.
Kun ensimmäisen 1,5v perhokalastuksen saloista itseoppii, tai jos sitä edes oppimiseksi voi sanoa, menettää hermonsa, hävittää perhonsa solmujen pettäessä ja hakee jokatoisella heitolla perhonsa rantapusikosta pois, ja siitä huolimatta jokaisen talven jälkeen on suunnaton polte päästä jokirantaan kalastamaan voi ilmeisesti sanoa, että on löytänyt harrastuksista omansa.

Edelleen sitä perhoa saa aika-ajoin hakea sieltä rannan pöheiköstä pois ja päivän loppua kohden ne hermot tahtovat edelleen olla reikaleina mutta silti tämä vain on totaalisen rentouttava harrastus, joka tarjoaa erittäin paljon rauhallista olemista luonnossa, luonnosta nauttimista sekä viimeisenä mutta suurimpana asiana: loistavia kanssaharrastajia yli seurarajojen, tuntemattomia kalastajia jokirannoissa, joiden kanssa on erittäin mukava turista eikä ainuttakaan mököttävää rantamöllikkää jokirannassa, joka on syönyt väärän jalan sukat aamulla.

Tuukka