Kun aloittelija on hankkinut itselleen - vaikkei ihan kalleimpiakaan - perhokalastusvarusteet, kannattaa niiden huoltoon, hoitoon ja sen kautta pidempään käyttöikään hieman paneutua.
Perhovapa: Vapa tulisi aina käytön jälkeen kuivata huolellisesti pehmeällä kankaalla tai muulla pehmeällä, vettä imevällä materiaalilla. Myös korkkikahvan - vaikka korkin ei pitäisi vettä itseensä imeäkään - tulisi antaa kuivua ilmavassa ja lämpimässä jonkin aikaa (pari vrk), ennen vavan laittamista kuljetuspussiin tai -putkeen. Näin toimien vältytään materiaalien mahdolliselta homehtumiselta. Lisäksi vapa tulisi mahdollisuuksien mukaan säilyttää tasalämpöisessä paikassa, olkoonkin, että se on pussissa tai kuljetusputkessa. Jos vapaa säilytetään pitkänä itse rakennetussa vapatelineessä seinällä, tulisi muistaa pyyhkiä siitä pölyt muutaman kerran talven aikana.
Perhokela: Kalastuksen jälkeen myös kela tulisi ensin pestä haalealla vedellä ja sen jälkeen kuivattaa samalla tavalla kuin vapakin. Kun puola on poistettu, kelan akselin rasvan - mikäli sellaista on - voi pyyhkiä pois ja rasvata se uudelleen ennen puolan takaisin laittamista. Rasvana voi käyttää vaikkapa puhdistettua vaseliinia tai markkinoilta - kalastustarvikeliikkeistä - kenties löytyvää erikoisvoidetta. Mitään spray-pulloissa olevia, silikonipitoisia yleisvoiteita en uskaltaisi suositella. Pesty, voideltu ja kuiva kela säilyy parhaiten hengittävässä kangaspussissa. Tiukasti suljetussa muovipussissa säilyttämistä talven yli en suosittelisi, koska vähäinenkin kosteus voi saada ikäviä aikaan.
Perhosiima: Myös perhosiima olisi hyvä kuivattaa käytön jälkeen. Helpoiten se käy vetämällä perhosiima kokonaan ulos ja kelaamalla se takaisin kaksinkerroin taitetun vettä imevän kankaan tai vastaavan materiaalin läpi. Ns. keinosäämiskä on tarkoitukseen varsin sopiva. Jos tiedetään kalastukseen tulevan pidemmän tauon (talvi), voi perhosiiman irrottaa puolalta ja kehiä sen löysään, ilmavaan kieppiin. Jos tuntuu, että siiman luistamisessa oli kauden aikana "takkuilua", voi tässä vaiheessa perhosiiman käsitellä luistoa lisäävällä siimankäsittelyaineella. Hoitoainetta voi kysellä hyvin varustetuista kalastustarvikeliikkeistä. Sen jälkeen kieppi pölyltä ja auringon UV-säteilyltä suojaavaan pussiin. Materiaalina suositeltavin voisi olla kangas, mutta myös riittävän suuri muovipussi (Minigrip) käy. Kuivan siiman voi halutessaan säilyttää myös tarkoitusta varten markkinoilta saatavilla olevilla polyuretaanipuolilla. Nykyisten perhosiimojen "muisti" on niin olematon, että polyuretaanipuolalta kelalle puolattu siima ei kalastusta aloitettaessa muistuta "vieteriä", kuten kenties jotkut vanhemmat perhosiimat saattoivat tehdä. Säilytetäänpä perhosiimoja miten hyvänsä, suoraa auringonvaloa niihin tulee välttää.
Kahluukengät: Kahluukengät - ovatpa mitä materiaalia hyvänsä - tulisi kuivattaa hitaasti. Pikemminkin tulee antaa niiden kuivua lämpimässä, ilmavassa paikassa itsekseen. Liian lämpimässä kuivaamisesta seuraa varsinkin nahkakengässä havaittavaa, kiusallista käpertymistä. Kuitenkin on huomattava, että ennen kuivumaan laittamista kengät tulisi huuhdella huolellisesti. Näin voidaan varmistaa vähäisenkin hiekkamäärän pois saaminen kahluukenkien sisältä. Kenkien kuivuttua ne tulisi säilyttää tasalämpöisessä, ilmavassa paikassa, eikä suinkaan kenkätelineen "pahnan pohjimmaisina" muiden kenkien alla, vaikka ne ominaisuuksiltaan sellaisen kestäisivätkin.
Kahluutakki: Kahluutakin pitkäkestoisuutta voi auttaa sen huolellisella hoidolla. Siihen mielestäni kuuluu takin käyttö ainoastaan sen käyttötarkoituksessa, eli kalastettaessa. Lisäksi säilytys kuten edellä on jo mainittu, eli ilmavassa tasalämpöisessä paikassa. Mikäli kahluutakki on kunnolla kastunut, annetaan sen kuivua rauhassa vaateripustimelle huolellisesti, vetoketju avoinna asetettuna. Jos takin vedenpitävyydessä alkaa esiintyä puutteita, voi kalastusvälinekauppiaalta tiedustella sen uudelleenkäsittelyyn käytettäviä spray- tai muita tuotteita. Öljykangastakkiin on saatavana tuota "ihanalta" tuoksuvaa Grönlannin-rasvaa.
Kahluuhousut: Kahluuhousuihin pätee samat "säännöt" kuin edellä on mainittu kahluutakista. Housut voidaan ripustaa henkseleistään vaateripustimelle, samalla huolehtien, että housujen kaulusosa pysyy avoimena. Saapasmallin kuivuminen kestää "pari päivää" kauemmin kuin sukkahousumallin, mutta kyllä nekin aikanaan kuivuvat. Talvisäilytys, mikäli mahdollista, vaateripustimella henkseleistään roikkuen. Jos housut on pakattava mukana mahdollisesti tulleeseen verkkopussiin, on ehdottomasti huolehdittava siitä, että ne ovat täysin kuivat ennen niiden pakkaamista. Lisäksi housut tulisi kääriä mahdollisimman löysästi ja välttää terävien vekkien tekemistä varsinkin neopreenisukkaosaan.
Varusteiden pesu: Mikäli ilmenee tarvetta varusteiden pesuun, vavan ja siimojen pesuun uskaltaisin suositella riittävästi laimennettua astianpesuainetta, joka tulee kuitenkin erittäin huolellisesti huuhdella ennen varusteen kuivattamista. Mikäli esim. kelan osiin jätetään pesuaine itsekseen kuivumaan. Uskoisin sen kuivuttuaan "liimaavan" kelan liikkuvia osia, vaikka kastuttuaan lopulta liukenisikin.
Mitä taas tulee kahluuvarusteiden pesuun, pitää ehdottomasti noudattaa pesulapun ohjeita. Itse jättäisin - jos tuollaista tarvetta edes tulisi - työn ammattilaisten käsiin. Kun kahluuvarusteita käytetään ainoastaan kalastusvarusteina - ei remonttihaalareina - niiden pesemiseen ei yleensä tule edes tarvetta.
Kaikkiaan varusteiden huoltoon ja hoitoon kannattaa käyttää hivenen aikaa ja talvisäilytyspaikaksi valita - mahdollisuuksien mukaan - tasalämpöinen ja ilmanvaihdoltaan riittävä huonetila. Tila voi tietenkin olla viileääin, mutta kosteat "kellarit" voidaan unohtaa.
Uskoisin, että näillä - ehkä vajaillakin - ohjeilla aloittelijan varusteet säilyvät huomattavasti paremmassa kunnossa ja kestävät pidempään. Toki nykyiset perhokalastusvarusteet säilyvät vuosikausia ilman hoitoakin, mutta jos on pitänyt varusteistaan hyvää huolta, uskon harrastuksen antavan vielä enemmän tyydytystä.
Mikäpä sen mukavampaa kuin hyvin hoidettu, "liukkaasti" toimiva kela, lähes uutta vastaava luistava siima ja kahluuvarusteet kuin "pakasta vedetyt", vaikkakin jo muutaman kauden ikäiset.
