Jos aloittelijan kahluuvarusteeksi tuli valittua sukkahousumalli, hän tarvitsee myös kahluukengät.
Niitä on markkinoilla hyvinkin erilaisia, eri materiaaleista ja myös hyvin eri hintaisia. On huopa- tai kumipohjalla, nastoilla tai ilman. On malleja joissa osa pohjasta on huopaa, osa kumia, kuten kengän kanta tai pieni kannan ja kärjen osa. Mutta minkä osaisi ensimmäiseksi kahluukengäkseen valita.
Itse suosittelisin aloittelijalle kenkää, jossa koko pohja on samaa materiaalia, päätyköön valinta sitten kumiin tai huopaan. Ns. sekapohjaisia (huopa/kumiyhdistelmä) en ensimmäisiksi suosittelisi. Syystä, että kun joessa kahlatessa astutaan joko eteen- tai taaksepäin, kengän kanta tai kärki on se joka koskettaa ensimmäiseksi pohjaa/kiveä. Kokemukseni mukaan kumi luistaa helpommin kuin huopa. Niissä malleissa joissa on ns. yhdistelmäpohja, on kärki- tai kantakumi yleensä melko kovaa, eikä missään nimessä pitävää.
Pohjaksi siis kokohuopa tai vaihtoehtona nykyisin voimakkaasti markkinoilta alaa valloittava kokokumipohja.
Huopapohjan pito riittää erittäin pitkälle ns. normaalitilanteissa, joskin hyvin liukkaalla kivellä se saattaa kyllä luistaa. Huopapohjainen puolustaa paikkaansa vielä siinäkin suhteessa, että alkuperäisen huovan kuluttua liiaksi, sen päälle - vai pitäisikö sanoa alle - voi liimata uuden irtopohjan, joita hyvin varustetut kalastustarvikeliikkeet myyvät. Liimana voi käyttää vaikkapa Sicaflex-tiivistemassaa.
Huovan ikävämpi puoli on siinä, että märällä viettävällä nurmella se ei ole kovinkaan pitävä, eikä lainkaan pitävä savipohjalla. Pitäisikö kumi, en ole päässyt testaamaan. Huopapohjaisilla kahluukengillä sietääkin olla melko varovainen viettävillä, märillä rinteillä tai savisilla rannoilla kulkiessaan.
Kumipohja on toteutettu siten, että pohja on ikään kuin pieniä imukuppeja täynnä ja käyttäjien mukaan pito on "pelkkää rautaa". Jopa niin, että eräs ystäväni kertoi nilkkojensa kipeytyneen Tenojoen rantapenkereitä alas ja ylös kiivetessään.
Luulisinkin, että kumi on pitävämpi märällä nurmella kuten myös viettävissä rinteissä, jopa savella.
Markkinoilla on myös pohjaltaan nastoitettuja malleja, mutta itse en olisi sellaisen mallin kannattaja, mikäli neuvoisin - kuten nyt yritän - aloittelijaa. Määrätyssä tilanteessa nastoista on varmasti apua, mutta saattaa sellainen olla liukaskin, tietenkin alustasta riippuen. Ehkä eniten silloin jos suurin osa kalastajan painosta jää pelkästään nastan tai parin varaan, eli siirryttäessä joessa vaikka kiveltä kivelle. Esimerkkini on melko teoreettinen, mutta elämässä sattuu ja tapahtuu....
Kumipohjan kulutuskestävyydestä en osaa mennä paljoakaan sanomaan, koska olen ns. "huopamiehiä". Hankkiessani nykyisiä kahluukenkiäni vuosia sitten, ei nykyistä kokokumivaihtoehtoa pohjamateriaaliksi ollut vielä markkinoilla.
Kenkien pintamateriaaleina voi olla luonnon- tai keinomateriaali. Luonnonmateriaalina nahka ja keinomateriaaleina muovi tai muu synteettinen materiaali.
Nahka kengän materiaalina on useimmiten nupukkia, eli haljas- tai mokkanahkaa. Materiaalin etuna on aina kengän tyylikkyys, onhan nahka kuitenkin aina nahkaa. Nupukkikengän ikävänä puolena tulee mieleen erään tuotemerkin taipumus kuivuessaan käpristää kengän kärkeä ylöspäin, eli pohja hivenen pyöristyy. Johtuuko ominaisuus pinta- tai pohjamateriaalista vaiko peräti huopapohjasta, ei ole itselleni selvinnyt. Ei myöskään se, olisiko kyse ns. yksilöviasta, koska kumpikin kenkä tekee saman kuivuessaan. Käpristyminen ei esimerkkini tapauksessa aiheudu liian nopeasta kuivattamisesta, vaan kengät tekevät sen myös hitaasti kuivuessaan. Kastuttuaan palautuvat toki oikeaan muotoonsa. Useimpien nahkakenkien huonona puolena voisi ehkä pitää niiden painoa, jos sellaisella seikalla on merkitystä.
Nahkakenkä on yleensä tyylikkäin vaihtoehto
Muovi pintamateriaalina on lähes yhtä tyylikäs kuin nupukkinahka, mutta kulutusta kestävämpi, mitä tulee esimerkiksi pinnan naarmuuntumiseen. Muovikengällä ei ole myöskään vettä imevää ominaisuutta, joten se säilyttää kuivuttuaan muotonsa nahkaa paremmin. Ehkä sana muovi on hivenen harhaanjohtava, koska materiaali on saatu muistuttamaan yllättävänkin paljon esikuvaansa, eli nahkaa. Jos vertaisi nupukki- ja muovikengän painoeroa, ehkä jälkimmäinen vetäisi hivenen pidemmän korren.
Paljonhan riippuu kengän mallista, mutta ehkä sittenkin muovikenkä on kevyempi. Käytössä painoerolla ei liene merkitystä, mutta kädessä punnitessaan sen havaitsee. Kahlattaessa ei kahluukengän painolla ole muutenkaan merkitystä, koska kenkien painoa ei juurikaan tule panneeksi merkille.
Nahka- ja muovikenkien etuna verrattuna seuraavaan ryhmään, on niiden ehdottomasti parempi tukevuus.
Kolmas ja selvästi kevein vaihtoehto on muusta synteettisestä materiaalista valmistettu kahluukenkä. UR-syntethic on erään tuotemerkin nimi materiaalilleen, mitä se tarkoittaa, en tiedä. Uskoisin kaikkien eri tuotemerkkien keveiden kenkien olevan materiaaliltaan lähes toisiaan vastaavia, joskin ehkä nimetty eri tavoin. Tämän ryhmän kengät ovat lähes poikkeuksetta erittäin keveitä. Kenkien keveys on seikka, jota monet arvostavat ja tulee parhaiten esiin silloin, kun joudutaan kävelemään pidempiä matkoja kalastuspaikalle. Synteettinen materiaali ei uskoakseni ime vettä itseensä lainkaan, enkä usko kengän painon muuttuvan märkänä juurikaan. Keveitä kahluukenkiä on saatavana sekä huopa- että kumipohjalla. Uskon näiden viimeksi mainittujen kenkien kestävyyden olevan melko hyvää luokkaa, tosin en ehkä ihan kahden edellä mainitun veroista.
Kahluukenkää valittaessa kannattaa miettiä tarkkaan, mihin materiaaliin päätyy, koska kyseessä on yleensä tuote joka kestää "isältä pojalle". Näin varsinkin kahden ensin mainitun materiaalin kyseessä ollessa.
Lisäksi kannattaisi hiukan tarkastella kengän mallia, koska joidenkin kahluukenkien nilkkaosa nousee todella korkealle, jolloin se tukee erittäin hyvin kalastajan jalkaa. Myös nauhoitukseen, mutta varsinkin nauhalenkkien malliin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Jos ne ovat poikkileikkaukseltaan pyöreät, voi nauhojen uskoa kestävän muutaman sesongin ajan. Jos lenkissä on havaittavissa pientäkään kulmaa poikkileikkauksessa, siirtyisin tutkimaan seuraavaa mallia. Itselläni on yhdet muuten hyvät kahluukengät, mutta nauhalenkkien poikkileikkaus muistuttaa kulmiltaan hivenen pyöristettyä suorakaidetta ja nauhojen kulutus on luokkaa "kahdet nauhat kaudessa".
Kahluukengissä tulisi olla myös riittävän suuret, esimerkiksi tiheällä verkolla suojatut - tai riittävän monta pienempää - vedenpoistoaukot. Jos vedenpoistoaukot ovat suuret, ne pitää olla suojatut siksi, ettei hiekka pääse sitä kautta kenkään kalvamaan neopreenisukkaa ajan myötä vuotavaksi.
Kenkien ompeleiden tutkailuun voi uhrata muutaman tovin ja ehkä kannattaisi katsoa myös nilkkapehmusteen (päällinen yleensä Cordura-kangasta) paksuutta.
Kengän iltin (kieli) aukeavuus on myös muuan sen pukemista ja riisumista helpottava tekijä, eli mitä alemmas nauhoitus aukeaa, sitä paremmin iltin saa nousemaan pois jalan tieltä. Seikka jota oppii arvostamaan "tunkiessaan" märkää neopreenisukkaa märkään kenkään.
Eräs tärkeä seikka on huomioitava. Hankkimansa kahluuhousut kannattaa pukea päälleen kahluukenkiä valitessaan. Siten voi varmistua, ettei ainakaan valitse liian pieniä kenkiä itselleen. Jos jokin malli (tai merkki) miellyttäisikin, mutta riittävän suurta kokoa ei löydy, kannattaa siirtyä toiseen malliin. Ehdottomasti typerintä minkä voi tehdä kahluukenkää valitessaan, on ostaa mielestään tyylikkäät, mutta juuri ja juuri sopivat. Miksi näin, aika tulee näyttämään sellaisen valinnan tehneelle sen melko "tuntuvasti".
