Kahluuvaruste (kahluuhousut) ja sen valinta voi aiheuttaa aloittelijalle jopa lievää "päänsärkyä". Jos ajatuksissa on valmiina materiaali ja malli, luultavasti siltä säästyy, mutta jos menee hankkimaan ko. varustetta ilman esitietoa voi tarkoittamaani "kipuun" varautua. Kivun aiheuttajana lähinnä laaja valikoima erilaisia tuotteita. Valinnan ja valitettavasti ehkä myös erehtymisen varaa siis on.
Kahluuhousuja on pääasiassa kahta eri mallia. Saapasmalli jossa saapas on laminoitu/liimattu/ommeltu tai kaikkia mainitsemiani tapoja yhdessä käyttäen yhdistetty kahluuhousun lahkeeseen kiinteästi.
Toinen - ehkä yleisimmin käytössä oleva - malli on ns. sukkahousumalli, jossa kahluuvarusteen sukkaosa on useimmiten neopreenia, eli vettä läpäisemätöntä, kumimaista materiaalia.
Molemmissa malleissa on puolensa, hyvät ja ehkä vähemmän hyvänsä, enkä asettuisi kummankaan ehdottomaksi vastustajaksi tai puolustajaksi. En siltikään vaikka kokemusta kummastakin mallista on vuosien varrella kertynyt. Tai ehkä juuri siitä syystä.
Saapasmalli
Sukkahousumalli
PVC - Neopreeni
Saapasmallin valintaa voisi puoltaa sen helppo puettavuus, mutta vastapainona on sen hankalahko kuivatettavuus. Housuosan voi taittaa kaksinkerroin saappaan varren suun alapuolelle, mutta itse saapas ei siltikään kovin nopeasti kuivu. Ominaisuus (käyttäjän hikoilu) korostuu luonnollisesti kuumimpaan vuodenaikaan, eikä kuumakaan auringonpaiste kuivata saapasta ihan hetkessä. Saapasmallia kuivattaessaan kannattaa aina laittaa saappaat pystyyn - vaikka olisi housuosan kaksinkerroin taittanutkin - jolloin kosteus pääsee nousemaan pois. Suorana kuivatettaessa henkseleistä riippumaan "suu auki", eli silloinkin on huolehdittava sisäosan tuulettumisesta. Saapasmalleja on ollut myynnissä hieman erilaisilla saappailla varustettuna, eli ns. turvasaappaalla (kovakärkinen) ja hieman pehmeämmällä saappaalla. Pehmeä on mukavampi jalassa, mutta ei suojaa kiviin iskuilta, kuten kovempi malli. Molempi parempi, mitä tulee käyttöön.
Sukkahousumalliin sonnustautuminen vaatii hivenen enemmän aikaa. Vaikka pelkän kahluuhousun nopeasti päälleen pukeekin, erillisten kenkien kanssa menee tuokio lisäaikaa. Onko ajalla tai pukeutumisen nopeudella merkitystä, jääköön jokaisen itsensä päätettäväksi.
Sukkahousumallin kuivatus on helppoa ja nopeaa, koska varusteen saa käännettyä kokonaan nurin. Ominaisuus korostuu vielä kuumimpaan aikaan, jolloin aurinko on erittäin tehokas "kuivattaja".
Kahluuhousujen materiaaleja lienee markkinoilla kolmenlaista.
Kun itse aloitin "kauan sitten", ensimmäisen kahluuvarusteeni malli oli saapasmalli ja materiaalina PVC-muovi, joka ei mielestäni kyseiseen tarkoitukseen ole ollenkaan sopivaa. Ilmaa läpäisemättömänä PVC on helteellä tuskallisen kuuma, kun se puolestaan kylmissä kevät- ja syysvesissä, on ne kuuluisat perhokalastajan merkit - "siniset" kuin närhellä - esiin etsivä materiaali. Materiaali on ohutta, eikä sen lämmöneristävyydestä kannata edes puhua, koska sellaista sillä ei ole. Lisäksi PVC-malleista lähes poikkeuksetta puuttuu saappaan pohjahuopa, eli materiaalin kehnouden lisäksi sen saappaan pito on olematon. En voi suositella, en saapas- enkä sukkahousumallia, jos jälkimmäisenä mainittuja olisikin saatavilla. Eli ohitetaan PVC tällaisella "tuote-esittelyllä", ainakin mitä tulee aloittelijan kahluuvarusteeseen.
Hinnaltaan kuitenkin selkeästi edullisin vaihtoehto.
Seuraavana voitaisiin tarkastella neopreenia eli eräänlaista kumia. Materiaalina neopreeni ei ole lainkaan huono valinta ja kevät- sekä syyskylmissä vesissä se puolustaakin paikkaansa erittäin hyvin. Tosin senkin kylmäneristävyys pohjautuu paljolti materiaalin paksuuteen. Markkinoilla lieneekin valikoima eri paksuista neopreenia, mutta mikä olisi sopivin kahluuvarusteeseen, sen joutuu ostaja valitettavasti itse päättämään. Itse uskoisin 4:n tai 5:n mm:n neopreenin riittävän, vaikka suosittelisin siltikin alle "mukavasti lämmintä". Näin siis kylmiin vesiin.
Lämpimillä kesäkeleillä - veden ollessa useimmiten myös lämmintä - materiaali ei ole kuitenkaan suositeltavin, koska hengittämättömänä se ei päästä sisään kertynyttä kosteutta (hikeä) lävitseen ja ennen pitkää onkin melko sama, kahlaako neopreenissa vaiko ilman kahluuhousuja.
Neopreenimalleja on markkinoilla sekä saapas- että sukkahousuversiona. Saapasmalleissa lienee poikkeuksetta huopapohja - poikkeuksena ehkä jokin "hongkong-malli" - ratkaisu jota voi pitää ainoastaan hyvänä.
Neopreeni asettunee hinnaltaan selkeästi keskikastiin.
Nykypäivän markkinoiden huipputuotteena voidaan pitää hengittävää kahluuhousumateriaalia. Mitä ja miten hengittävää, onkin jo melkein salatiedettä. Kuka kykenee selvittämään itselleen sopivimman materiaalin, hengittävyyden ja tuotemerkin, voi onnitella itseään. Jos valmistaja ilmoittaa tuotteen myyntivaltiksi, että kahluuvarusteen kestävyys on 20 700 mm sadan pesukerran jälkeen ja hengittävyys 20 000g/ m2/ 24 h, kuinka moni aloitteleva perhokalastaja ymmärtää näitä "hienoja" merkintöjä.
En tiedä kuinka moni kahluuhousua valitseva noihin lukuihin edes tuijottaa, sen kuitenkin luulen tietäväni, että merkki ja malli nousevat useimmiten etusijalle uutta tuotetta valittaessa. Tai jokin muu "uutuus", kuten lienee käynyt vetoketjullisten mallien tultua markkinoille. Näin varsinkin silloin, kun kyse ei ole aloittelijasta.
Ehkä hengittävyyteen kannattaisi kuitenkin paneutua hivenen tarkemmin, koska merkkien välisiä eroja materiaalien ilmanläpäisykyvyssä on kohtalaisen reippaastikin. Eroa ei voi tulla tietämään jollei ole saanut kokeilla useita malleja pitkäkestoisessa kalastuksessa ja se taas ei liene ostajalle mahdollista.
Hengittävissä kahluuhousuissa on yleisimmin lahkeessa kiinni oleva hiekkasuoja, joskin jotkut valmistajat suosivat erillistä, neopreenia olevaa tarrakiinnitteistä suojaa. Lahkeessa kiinni oleva hiekkasuoja on lähes poikkeuksetta varustettu hakasella, jonka saa kiinnitettyä kahluukengän nauhoitukseen.
Hengittävän materiaalin miinuksena voisi pitää sen venymättömyyttä, vaikka jossakin vaiheessa muistelen olleen saatavana myös jossain määrin joustavaa, hengittävää kahluuhousua. Onko malli edelleen markkinoilla, ei tätä kirjoittaessa ole tiedossani. Materiaalin venymättömyydestä johtuen, kahluuhousuihin pitää varata riittävästi tilaa. Paras testi lieneekin kahluuhousuja sovittaessaan istuminen tai kyykkyyn meneminen ne yllään ja jos tuolloin ei tunnu haaravälissä kiristystä, voisi olettaa sopivan koon löytyneen.
Kovin "tyköistuvia" hengittäviä kahluuhousuja en suosittelisi. Mallivalikoimaakin uskon löytyvän ostajan ruumiinrakenteesta riippumatta.
Hengittäviä kahluuhousuja on saatavana myös vyötärömallina ja uskon niiden puolustavan paikkaansa silloin, kun tiedetään kahlattavan matalassa. Myös kuumimpana aikana uskon ko. mallin olevan käyttäjälleen "kainalomallia" mukavamman.
Hengittävistä kahluuvarusteista puhuttaessa pitää mainita niiden melko olematon lämmöneristävyys ja kylmiin vesiin pitääkin pukea melkoisesti, mielellään hengittävää alus- ja väliasua.
Hengittävät kahluuhousut, mallista riippumatta, asettuvat melko selkeästi hintahaitarin yläpäähän.
Kahluusaappaat
Aloittelija voi hankkia ensimmäiseksi kahluuvarusteekseen myös kahluusaappaat, jotka ovat edulliset, mutta käyttökokemusta sellaisista ei itselläni ole. Kahluusaappaita lienee markkinoilla huopapohjallakin, mutta ainakaan PVC-valmisteissa en ole sellaisia havainnut. Kahluusaappaat ovat reiden mittaisella varrella varustetut, yleensä nauhoin vyötärölle (vyöhön) kiinnitettävät, ilman yhtenäistä housuosaa olevat ja matalaan veteen soveltuvat.
Kahluusaappaita on myös ns. vyötärömallia, mutta katsoisin tuolloin olevan kyseessä jo lähes kahluuhousut, joten niistä ei enempää.
Jokainen edellä mainituista materiaaleista on melko herkkä repeämiselle. Esimerkiksi (puukolla) teräväksi katkaistu oksantynkä mitä todennäköisimmin saa kaikki mainitsemani materiaalit repeämään, vaikka uskoisin tämän hetken hengittävien monikerrosmateriaalien sietävän oksantynkiä parhaiten.
Siltikään en suosittelisi "rynnäköimään" kahluuvarusteissa tiheiden pusikoiden läpi.
Jokainen materiaali on paikattavissa ja neopreenin sekä hengittävän varusteen mukana ostaja saa useimmiten paikkalapun sekä liiman tuotteen mukana. Näin ainakin useimmilla tuotemerkeillä. Joidenkin tuotemerkkien takuu on toimiva ja sellaisesta kannattaakin kysyä kauppiaalta. Takuu korvaa kokemukseni mukaan käytössä esiin tulleet vuodot tai rikkoutumiset, mutta ei materiaalin repeämisiä joiden katsotaan yleensä aiheutuneen väärästä käyttötavasta, eli käyttäjän itsensä aiheuttamiksi.
Ns. normaalia käyttökulutusta uskoisin neopreenin sietävän parhaiten.
Jokaisen esittelemäni materiaalin "Akilleen kantapää" ovat saumat ja niiden hankauskestävyys. Mikäli haluaa olla varma niiden vedenpitävyydestä, uudet kahluuhousut voi käsitellä esimerkiksi Liquisolella. Liimaa kunnolla sisäpuolen saumoihin ja voi olla melko varma, ettei vesi pidemmässäkään käytössä pääse materiaalin "väärälle" puolelle. Käyttömukavuuteen saumojen käsittely ei vaikuta, eikä luonnollisestikaan myöskään varusteen ulkonäköön.
Muuan asia ainakin nuoren aloittelijan kannattaisi pitää mielessään ostaessaan ensimmäistä kahluuvarustettaan. Ostamalla hieman hinnakkaamman ja mahdollisesti vielä "kasvuvaraa" sisältävän tuotteen, hän uskoakseni selviytyy ns. varustelukierteestä hivenen helpommalla, kuin jos ostaisi ensiksi halvemman "tyköistuvan" ja vaihtaisi sen kenties jo ensimmäisen kesän jälkeen hintavampaan. Materiaalin ja mallin jokainen joutuu kuitenkin miettimään itselleen sopivimmaksi.
Olkoonpa hankittu kahluuvaruste mitä materiaalia hyvänsä, se säilyy mielestäni parhaiten kuivassa, tasalämpöisessä ja ilmavassa säilytystilassa, vaateripustimeen henkseleistään roikkumaan laitettuna.
