Kun edellisessä jutussa "pähkäiltiin" perho-ongen, siimojen ja kahluuvarusteiden valinnan vaikeutta ja jos sopivat löytyivätkin, ei perholla kalastaminen ihan vielä siltikään taida onnistua.
Tarvitaan nimittäin jonkinlainen arsenaali muutakin "rompetta".
Hatun ympäri kiertävä lieri suojaa sekä niskaa, että kasvoja
Ihan ensimmäiseksi asettaisin kunnollisen lakin. Nykykalastajat kalastavat lähes pelkästään lippis päässään, mutta en pitäisi sitä kuitenkaan turvallisimpana päähineenä. Mieluummin esittäisin aloittelijalle lakkia, jossa on koko päähineen kattava lieri, eli jonkinlaista hattua tai sellaisen korvaavaa.
Hatun ympäri kiertävä lieri suojaa sekä niskaa, että kasvoja. Oletettavaa kuitenkin on, että jossain vaiheessa aloittelijan siimaan tarttuu tuuli ja sekoittaa kenties muuten hyvän heiton. Jos heittoa ei keskeytä, on yleensä odotettavissa ns."rattle, rattle snake roll", eli heitto joka puraisee. Kun/jos perho osuu, sen nopeus on yleensä melkoista luokkaa ja jälki sen mukaista.
Olen aikanani osunut lohiperholla - lippis päässäni - korvalehteeni ja voin kokemuksesta kertoa, että "hyvin" tuntuu, joskaan ei hyvältä.
Eli, kunnollinen päähine, jossa lieri ympäri pään.
Polarisoidut lasit häivyttävät veden pintaheijastuksen
Seuraavaksi suosittelisin hankkimaan kunnolliset, polarisoivat aurinkolasit, joissa sivuhäikäisysuoja. Perhokalastajien käyttämät aurinkolasit eivät ole snobbailua, vaan todelliseen tarpeeseen hankitut. Ne suojaavat ennen kaikkea silmiä, mutta sellaiset päässään näkee myös mihin asettaa jalkansa kahlatessaan, koska polarisointi häivyttää veden pintaheijastuksen ja pohja erottuu selvästi.
Sivuhäikäisysuoja taas tekee sen, että takaviistosta tuleva auringon valo ei "peilaa" linssin sisäpinnasta, vaan ns. takavalossakin kalastajan silmät ovat hajavalolta suojassa.
Toiseksi siis kunnolliset aurinkolasit.
Suonipihdit helpottavat kalan vapautusta
Seuraavana mieleen tulee suonipihdit. Kalastustarvikeliikkeissä on myytävänä kunnollisia, lukittuvia suonipihtejä, joilla alamittaisen kalan saa vapautettua koskematta itse kalaan. Pihdeillä ote koukusta, pieni koukun kääntö ja riittävä ravistus, niin kala on todennäköisimmin irti, eikä sen tarvitse kärsiä tarpeettomasti.
Kolmanneksi hankintalistalle siis suonipihdit.
Siimaleikkuri
Flexi
Perukesiimojen katkaisuun käyvät toki hampaat, joskaan hammaslääkärit eivät tapaa suosittele ja seuraavana listallani on siimaleikkuri. Leikkuriksi käy vaikka pienehköt kynsileikkurit, mutta liittäisin niihin ns. flexin, jossa on sen kiinnittämistä varten hakaneulaa muistuttava kiinnitysmekanismi ja leikkuria varten oma kiinnikkeensä. Leikkurin kiinnike on puolestaan ulos vedettävän narun, tai ohuen vaijerin päässä ja siimaleikkurin kykeneekin vetämään useimmista flexeistä ulos vajaan metrin verran.
Flexin avulla perukkeen kykenee katkaisemaan hivenen kauempana, eikä toimitusta tarvitse tehdä ihan "nenän edessä". Näinhän kävisi jos leikkuri olisi kiinnitetty suoraan kahluuvarusteen rintamukseen.
Yleisimmin flexi on kiinni kahluutakin tai perholiivin sisäpuolella, vieläpä melko ylös kiinnitettynä. Siellä se ei häiritse kalastusta, kuten voisi käydä jos se olisi vaatteen ulkopuolella.
Neljänneksi siimaleikkuri ja flexi.
Perukesiimoja on hyvä olla muutamia paksuuksia
Perukesiimoja toisiinsa kiinnitettävissä puolissa
Perukesiimoja tarvitaan, totta kai ja ainakin muutamia paksuuksia (ohuuksia). Jos perhosiimassa on valmis kartioperuke, kuten nykyisin useimmiten on, sen kärjen paksuus lienee jossain 0,20-0,12 mm:n välimaastossa. Aloittelijalle riittänee, jos hänen perukevarastostaan löytyy vaikkapa 0.14, 0.16, 0.18, 0.20 ja 0.24 mm:n perukesiimoja, näin uskoisin. Nykyisin taitaa olla niin, että perukkeiden paksuus merkitään X:llä tai useammalla, mutta X-määrän vastaavuus millimetreihin löytynee puolalta (esimerkiksi 4 X = 0.18 mm).
Perukkeen kärjestä "kuluu" jokaisessa perhonvaihdossa pieni pätkä ja ennen pitkää kärkeen on lisättävä ohuempaa perukesiimaa.
Kuinka paksua, sen ratkaisee melko monikin asia. Jos kalastetaan pienellä perholla ja tiedetään, ettei saaliskalan koko ole mitään hirmuluokkaa, uskoisin 0.14 kärjen olevan sopivin. Jos on oletettavaa, että saalis saattaa olla melko reilunkin kokoinen, valitsisin 0.18 tai 0.20 perukkeen kärjen. Uskoisin, että isolle kalalle tarjottaisiin myös hieman suuremman kokoista perhoa, jolloin sen koukun silmukkakin on suurempi eikä siiman pujottaminen silmukkaan tuota vaikeuksia.
Nykyperukkeissa on se mukava puoli, että siimat on puolattu rullille, joita voi liittää toisiinsa ikään kuin "napsauttamalla" ja perukevarasto on siistissä, pienessä nipussa kalastajan liivin tai kahluutakin taskussa.
Kannattaa varata edellä mainittujen siimavahvuuksien lisäksi myös pieni puola 0.35, 0.40 ja kenties vielä 0.50 vahvuista monofiilia mukaan, saattaahan käydä niin, että peruke katkeaa jostain paksummalta osaltaan. Silloin tarvitaan hivenen vahvempia siimoja, joilla voidaan korjata peruke ainakin kalastettavaan kuntoon, jos ei ihan uutta vastaavaksi saataisikaan.
Viides valinta olisi siis lajitelma ohuehkoja, mutta myös joitain paksumpia perukesiimoja.
Mainitaanpa itse perukkeesta sen verran, että sen perhosiimaan solmittavan pään tulisi vastata paksuudeltaan perhosiiman kärjen paksuutta. Tuolloin voidaan olettaa perukkeen oikenevan samalla tavoin kuin perhosiiman kärki oikenee. Jos perukkeen paksuin osa on selvästi perhosiiman kärkeä ohuempi, heitettäessä jatkon kohtaan tulee helposti "vekki", eikä peruke kenties oikenekaan niin kuin sen pitäisi.
Joskus voi käydä myös niin, että koko peruke katkeaa perhosiiman solmusta tai ehkä muuten irtoaa ja silloin on hyvä olla mukana hivenen paksumpiakin monofiilisiimoja.
Kun edellä mainituilla "apuvälineillä" onnistuttaisiin (olettaen edelleen, että perho-onki ja kahluuvarusteet on jo hankittu) aloittamaan kalastus ja oletetaan että kala tarttuu, sen ylös saamiseen tarvitaan luonnollisesti muutakin kuin pelkät kädet, eli haavi.
Perhohaavi
Magneettinen haavin vapautin
Perhohaavien kokovalikoima ei hirveän suuri ole, toki hiukan toisistaan poikkeavia malleja löytyy ja havaksen (haavin verkko) syvyyksissä on jonkin verran eroja. Haavi kannattaakin valita siten, että jos sen kehys ei ole iso, sen havaspussin olisi mielestäni oltava melko syvä. Silloin isomuksetkin mahtuvat pussiin mukavasti, eikä liene pelkoa, että kala "ponnistaisi" itsensä pois, kuten voisi olettaa käyvän matalasta, kireähköstä havaspussista.
Jos on tarkoitus säilyttää haavia kalastuksen ajan esimerkiksi kahluutakin tai perholiivin selkäpussissa, haavia valitessa kannattaisi ottaa mainittu varuste mukaan, jolloin selkätaskun riittävyys valittavalle haaville on helppo mitata.
Melko yleinen tapa kuljettaa haavia on pitää se haavin vapauttimessa roikkumassa kalastajan selkäpuolella, lähinnä voisi sanoa lähes niskassa. Kahluutakkien ja perholiivien niskassa on yleensä lenkki, johon vapauttimen saa kiinnitettyä. Haavin joustava "naru" voidaan kiinnittää takin tai liivin etupuolen tarvikelenkkiin, jolloin kalaa väsytettäessä haavi on helppo tempaista vapauttimesta irti kellumaan kalastajan vierelle. Vedestä se on mukava poimia käteen siinä vaiheessa kun kala on valmis haavittavaksi. Haavin vapauttimia löytyy useammanlaisia, joista hyvin kätevä on magneettimalli, mutta ns. mekaanisesti lukittuvat puoltavat paikkaansa yhtä hyvin.
Tänä päivänä lienee useimmissa haaveissa solmuton havaspussi, joka ei vahingoita haavittua kalaa. Solmuton havas puolustaa paikkaansa varsinkin silloin, jos haavittu kala jostain syystä kuitenkin vapautetaan.
Eli kuudenneksi haavi ja haavin vapautin.
Tähän mennessä on mielestäni tuotu esiin vähintäänkin tarpeelliset "lisävarusteet" perhokalastusta aloittavalle.
Vahamainen pintaperhon kellutusaine
Jos olettaa käyttämiensä pintaperhojen kelluvuuden olevan huono, silloin mukaan tarvitaan perhon kellutusainetta. Sitä on pääsääntöisesti kahta lajia, vahamaista ja nestemäistä. Saattaa löytyä edelleen myös sprayna, mutta itselläni ei niistä ole kovinkaan hyviä kokemuksia.
Lisäksi hyvin pieniä perhoja käyttävä pintaperhokalastaja ehkä tarvitsee perukesiimalle oman kellutusaineen, vaikka uskoisin kiinteän (vahamaisen) perhon kellutusaineen käyvän perukkeenkin vahaamiseen. Varma en uskalla asiasta olla, koska en juurikaan vahaa peruketta pintaperholla kalastaessani. Ehkä joutuisin sen tekemään, jos alkaisin käyttää hyvin pieniin koukkuihin sidottuja pintaperhoja.
Kuivana säilyvät tulentekovälineet
Takin tai liivin taskussa tulisi olla myös tulentekovälineitä, mutta miten saada ne pysymään kuivina. Yksi melko hyvä tapa on ottaa Kinder-munan sisällä oleva halkaistava muovipallo, katkaista tulitikkuja sopivan mittaisiksi pätkiksi ja lisätä palloon vielä tikkuaskin raapaisupintaa. Pallo kiinni ja tikut pysyvät varmasti toimintakuntoisempina kuin jos olisivat alkuperäispakkauksessaan. Toinen vaihtoehto "tikkuaskiksi" voisi olla muovinen filmikotelo (löytyyköhän sellaisia enää digi-aikana) tai muu tiiviiksi suljettava, pieni lieriömäinen muovipurkki.
Pala kumia perukesiimojen oikaisuun
Hyvä apuväline perukesiimojen oikaisuun on pala kumia, vaikkapa särkyneestä polkupyörän sisärenkaasta. Pidempään puolalla olleessa monofiilissa on se ikävä puoli, että puolan kierrokset jäävät mielellään siimaan muistiin, eikä "kiharan" perukkeen kanssa kalastaminen ole kovinkaan mukavaa. Kaksinkerroin taitetun kumin välissä vedettynä perukesiimasta lähtee muisti erittäin hyvin. Muistin saa siimasta toki sormienkin välissä poistetuksi, mutta "poppaa, poppaa". Kuinkahan moni hätäilevä perhokalastaja on peruketta oikaistessaan polttanut näppinsä. Ihan pieni tuo joukko ei liene, eli kumia "liivintaskuun".
Hämärässä harrastava tarvitsee luonnollisesti valoa ja vaihtoehtona tulee mieleen perhokalastajille suunniteltu valaisin, jossa on muotoiltava "vieterivarsi" jolla valon saa käännettyä haluamaansa kohteeseen. Toinen, ehkä jo yleisemmin käytössä oleva vaihtoehto on otsavalaisin, jota voi käyttää muuhunkin valaisemiseen, vaikkapa kalastuspaikkaa vaihtaessaan valaisemaan kuljettavaa polkua. Onpa joillain kätevimmillä näkynyt valaisin myös lippiksen lipan päällä, jossa se ei ainakaan silmiä häikäise. Toisaalta, kun alussa kehotin aloittelijaa hankkimaan lierihatun, viimeisen valovaihtoehdon voi hänen osaltaan kai unohtaa.
Perhorasia
Koukunteroitin
Kalan tainnutukseen "pappi".
Kuva Perhomessuilta Rialinna osastolta
Vielä kuitenkin puuttuu jotain ja se on tietenkin perhot sekä perhorasiat. Perhoihin en puutu, koska jokaisella on - ja pitää ollakin - omat luottoperhonsa, mutta rasioiksi kannattaisi valita sellaisia, joiden olettaisi kelluvan. Kaikki perhorasiat - kenties metallisia lukuun ottamatta - kelluvat jonkin aikaa, mutta jotkut mallit muita huomattavasti kauemmin. Jos rasia jostain syystä lipsahtaa käsistä, "virta vie, mutta ei tuo".
Kelluvan rasian saattaa kuitenkin hyvällä onnella löytää alavirrasta. Mielestäni rasiansa kannattaisi myös merkitä jotenkin tai ainakin laittaa niihin edes puhelinnumeronsa, jos nimeään ei laittaisikaan. Ei liene ihan mahdotonta, että rasian löytäisi joku rehellinen (niitäkin vielä on) perhokalastaja, joka soittaa ja "pois uineet" perhonsa voi saada takaisin.
Jos vielä lisätään taskuihin metrimitta, koukunteroitin, "pappi" kalan tainnutukseen ja vielä kunnollinen puukko, alkaa kalastajan takissa tai liivissä olla sen verran "lisäpainoa" ettei ihan pikku virta vie häntä mennessään. Ja jos saaliiksi saadun kalan paino - tai sen kertominen kavereille - on tärkeää, digivaaka vielä lisäpainoksi taskuun.
Mielestäni mikään edellä esittämistäni tarvikkeista ei ole turha, vaikka ilman joitain kykenee varsin hyvinkin kalastamaan. Jos näissä ei ole vielä tarpeeksi, jokainen voi miettiä lisää tarvitsemiaan "lisävarusteita" voidakseen tuntea itsensä täysin varustelluksi perhokalastajaksi.
Aloittelijan uskoisin kuitenkin tulevan toimeen esittelemillänikin tarvikkeilla.
